Työskentely monitieteissä hankeympäristössä (8/2022)

”Biodiversiteettiin liittyvät näkökulmat ovat mielestäni erityisen kiinnostavia, sillä ne läpäisevät kaikki yhteiskunnan sektorit ja niiden merkitys näkyy kaikessa.”

Kuva: Mikko Hannuksela

Olen työskennellyt hankkeessamme kevään ja kesän opetusavustajana, ja työtehtäväni ovat olleet monipuolisia liittyen erityisesti koulutussuunnitteluun ja pedagogisen osaamisen soveltamiseen. Pian valmistuvana kasvatustieteilijänä minua on jo aiemmin kiinnostanut monitieteisyys ja koen sen yhdeksi suurista mielenkiinnon kohteista myös tässä hankkeessa. Lisäksi olen päässyt oppimaan biologian substanssin parissa, mikä on myös ollut innostavaa, sillä biologia ja erityisesti ekologia olivat lukiossa vahvuuksiani. Biodiversiteettiin liittyvät näkökulmat ovat mielestäni erityisen kiinnostavia, sillä ne läpäisevät kaikki yhteiskunnan sektorit ja niiden merkitys näkyy kaikessa. Luonnon monimuotoisuutta emme voi unohtaa taloudessa, politiikassa tai käytännön arjessamme. Lisäksi hankkeella vastaamme tulevaisuuden osaamistarpeisiin kehittämällä opetusta eri yliopistojen välillä sekä kehittämällä kansainvälistä biodiversiteettiaiheista verkkokurssia.

Kuva: Mikko Hannuksela

Tähän hankkeeseen suurin asiantuntemukseni on ollut pedagoginen osaaminen, jota olenkin pääsyt soveltamaan käytännössä verkkokurssien ja hankkeen opetusmateriaalien parissa. Olen myös pystynyt hyödyntämään luovuuttani ja näkemystäni verkkokursseista ja niiden toimivasta pedagogiikasta. Olen päässyt jättämään oman kädenjälkeni mm. Biodiversity.now-verkkokurssin rakenteeseen ja arviointiin sekä työskennellyt erityisesti pedagogisen suunnittelun ja toteutuksen parissa. Työtehtäviini on sisältynyt lisäksi mm. viestintää, yhteistyön suunnittelua, kokouksia ja opetusvideoihin osallistumista. Projektityöskentely mahdollistaa vapauden ja aikatauluttamisen tehtävien suhteen omien työtehtävien sisällä. Tämä vahvistaa edelleen ajanhallinnan ja priorisoinnin taitoja. Hankkeessa olen päässyt myös mukaan kansainväliseen ympäristöön ja osittaisena työkielenä on ollut englanti. Myös tämän olen kokenut mielenkiintoisena.

Projektityöskentelyssä suuressa verkostossa olen huomannut myös, että esimerkiksi tiedonkulku, sisäinen viestintä, vastuiden jakaminen ja johtamisen näkökulmat korostuvat. Nämä huomiot antavat hyvää oppia jatkoon erilaisissa projekteissa työskentelyyn.

Kuva: Mikko Hannuksela

Aikuiskasvatustieteen tulevaisuuden mahdollisuudet näen esimerkiksi eri alojen rajapinnoilla – tämä on myös yksi syy sille, miksi valitsin aikoinaan aikuiskasvatustieteen pääaineekseni. Uskoin koulutuksen antavan hyvät lähtökohdat työskentelyyn erilaisissa ympäristöissä. Tulevaisuuden työelämässä kaivataan monipuolista osaamista ja laajempaa näkökulmaa opintoalan ja työkokemuksen suhteen – mielestäni tarvitsemme enemmän erilaisten alojen ymmärrystä ja vuoropuhelua kuin vastakkainasettelua eri tieteenalojen tarpeellisuudesta. Olen iloinen, että olen päässyt työskentelemään luonnon monimuotoisuuden parissa monitieteisessä ympäristössä.

Aurinkoista alkusyksyä toivottaen Elina Hannuksela

Kuulumisia LUMA-päiviltä (6/2022)

Luma-keskus Suomi järjesti 13.6.-14.6. LUMA-päivät 2022 -tapahtuman. Tapahtuma järjestettiin Aalto-yliopistolla ja se kokosi yhteen eri puolelta maailmaa olevia luonnontieteiden ja matematiikan opetuksesta kiinnostuneita vieraita. Tapahtumaan osallistui eri alojen ja koulutustasojen opettajia, tiedekasvattajia, tutkijoita ja asiantuntijoita.

Tapahtuman tarkoituksena oli keskustella tiedekasvatuksesta, motivoitua ja saada uusia ideoita työpajoista, sekä verkostoitua muiden tiedekasvattajien kanssa. Opettajien roolin tärkeydestä tiedekasvatuksessa puhuttiin paljon puheenvuoroissa. Eräässä puheenvuorossa sanottiin, että yhden opettajan vaikutus kestää noin 100 vuotta eli toisin sanoen yhden opettajan tekemä työ jatkaa olemassaoloaan pitkälle tämän aktiivisen uran jälkeenkin. Voidaan siis syystäkin korostaa, kuinka isossa osassa tiedekasvattajat ovat motivoimaan ja houkuttelemaan seuraavia sukupolvia tieteen äärelle. Suomen tiedepääoman kasvattamisen vuoksi tieteisiin innostaminen on tärkeää läpi ihmisen elämän: varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja sen yli. Opettajilla on siis suuri merkitys Suomen tulevaisuuden ja kehityksen kannalta.

Tapahtuma oli myös oiva tapa verkostoitua ja kuulla erilaisista opetusprojekteista ympäri maailmaa. Ideoiden ja kokemusten jakaminen muiden kanssa tuntui hedelmälliseltä tavalta kehittää omaa osaamista ja keksiä uusia lähestymistapoja opetukseen. Oli myös hienoa huomata, kuinka eri alueiden erityispiirteet oli huomioitu opetuksessa. Esimerkiksi maassa, jossa kuivuus on suuri maatalouteen vaikuttava tekijä, oli kehitelty opetusprojekti kastelujärjestelmän rakentamisen ympärille. Toisessa maassa, missä on ongelmia kotitalouksien öljyjätteiden käsittelyssä, kehiteltiin oppilaiden kanssa tapa muuttaa öljy saippuaksi naapurustoihin sijoitettavien automaattien avulla.

Erilaiset työpajat esittelivät uusia tapoja ja menetelmiä opettamiseen. Virtuaalisuus, kuten esimerkiksi virtuaalilabrat ja -vierailut, avaavat paljon ovia oppilaille, jotka eivät normaalisti pääsisi fyysisesti osallistumaan vierailuille. Myös virtuaalinen pelillisyys oli kiinnostavaa. Monen eri aiheen ympärille rakennetut virtuaaliset pakopelit olivat hauska tapa sekä oppia teoriaa että harjoitella ongelmanratkaisukykyjä. Virtuaalisuuden lisäksi ilmiöpohjainen oppiminen, projektioppiminen ja yritysyhteistyö olivat tärkeässä asemassa tapahtumassa ja kuvastavat mielestäni hyvin tiedekasvatuksen tämän hetken trendejä.

Tapahtuma oli kaikin puolin antoisa. Keskustelut ja työpajat virittivät tarkastelemaan sitä, kuinka tärkeää on tiedekasvatus ja kuinka motivoituneita opettajia ja muita toimijoita Suomessa (sekä muualla maailmassa) oikein on. Uusien ajatusten ja menetelmien käyttöönotto onkin varmasti helpompaa, kun niitä on viemässä eteenpäin tieteistä innostuneet opettajat ja kasvattajat ja uudistukset kohtaavat ruohonjuuritason tarpeet ja vaatimukset.

Kirjoittanut Iida-Sofia Holma

Ahvenanmaan linturallin kuulumisia (4/2022)

Långnabbanin rannoilta on hyvä seurata aamulla mereisten muuttolintujen kulkua eli staijata. Viileään aamuun kannattaa varautua lämpimillä varusteilla.

Ahvenanmaan linturalli eli tuttavallisemmin Ahvis on Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ainejärjestön Symbioosin vuosittain keväisin järjestämä linturalli, johon ovat tervetulleita kaikki linnuista kiinnostuneet. Linturallissa kisaavat 2-5 hengen joukkueet, ja rallissa kerätään niin kutsuttuja lajipinnoja Suomessa luonnonvaraisina tavattavista lintulajeista (tarhakarkulaisia ja kotieläimiä ei siis lasketa). Jokaisesta havaitusta lintulajista saa yhden pinnan. Vähintään yhden joukkueen jäsenistä on tunnistettava laji ja yli puolen joukkueen tulee havaita lintu ja puoltaa lajimääritystä, jotta laji saadaan pinnattua. Toisin sanoin viiden tai neljän hengen joukkueissa kolmen tulee havaita lintu ja kolmen hengen joukkueissa kahden havainto riittää. Havainnon saamiseksi riittää myös äänihavainto. Kisa-aika on 12 tuntia.

”Itselleni tämä oli jo kuudes Ahvis. Tänä vuonna kisaviikonloppu oli 22.4–24.4., mikä näkyi suurena lajikirjona. Oma joukkueeni sai 97 lajia, mikä oli joukkueemme uusi ennätys! Kisan voitto vietiin huikealla 125 lajin potilla.”

Mitä oppimiskokemuksia Ahvis tarjoaa?

  1. Lintujen seuraaminen luonnossa tarjoaa aidon ympäristön lajintunnistustaitojen kehittämiseen. Luonnossa kun linnut liikkuvat, piilottelevat ja tekevät paljon monipuolisempia ääniä kuin mitä kuvat ja ääninäytteet voivat tarjota. Kaukana näkyvät linnut tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden kehittää omia kiikarointi- ja kaukoputkitaitoja. Monipuolinen äänimaisema myös harjoittaa luonnossa kulkijaa erottamaan, sirahtiko tuosta ohi nyt rastas vai jokin muu laji. Puhumattakaan hienoista yöllisistä pöllöretkistä.
  2. Oppiminen kavereiden kanssa on hauskempaa. Lajintunnistustaitoja kehittää, kun voi kavereiden kanssa yhdessä tutkia lintukirjaa ja pohtia, mitä tuntomerkkejä edessä olevista hanhista pitäisi katsoa. Joukkuetoiminta tarjoaa myös useamman silmä- ja korvaparin löytämään lajeja, ja siten kerryttää enemmän oppimishavaintoja.
  3. Opit yhdistämään elinympäristöt, ajankohdat ja lajit toisiaan. Suurin osa Ahviksen pinnoista kertyy, kun tiedät minkälaisiin erilaisissa ympäristöissä lajit viihtyvät ja milloin ne yleensä saapuvat Suomeen. Mitä lajeja voisi löytää lehtometsästä, entä järvistä ja meren rannalta? Vieläkö pelloilta löytyy hanhia vai ovatko jo kaikki muuttaneet ohitse? Onko mahdollista kuulla jo käki?
  4. Lajien yleisyyden ymmärtäminen on myös osa Ahviskokemusta erityisesti, kun taakse alkaa kertyä useampi Ahvis. Mitkä lajit ovat tänä vuonna runsaita (muistathan huomioida myös vaihtelevan ajankohdan ja sään)?  Tänä vuonna joukkueemme kiinnitti huomiota esimerkiksi siihen, että pellot olivat täynnä kalalokkeja, ja sen sijaan yleensä joka vuosi löytämämme haapana jäi meiltä piilottelemaan ja osoittautuikin vaikeaksi lajiksi muillekin joukkueille.
  5. Elämysten jakaminen muiden joukkueiden ja kavereiden kanssa on osa Ahviksen viehätystä. Mitä muut joukkueet näkivät? Mikä oli teidän mielestänne hienoin/vaikein löytö? Mitä muuta havaitsitte rallin aikana? Havaintojen eli havisten jakaminen innostaa huomaamatta jakamaan omia oppimiskokemuksia ja kenties sytyttää lintuharrastuskipinän, joka jatkuu vielä Ahviksen jälkeenkin.
Ramsholmen lehtometsästä voi löytää valkovuokkojen lisäksi pähkinänakkelin.

Miksi lintujen havainnointi on ajankohtaista?

Luontokato näkyy myös linnuissa. Suomen uhanalaisten lintulajien määrä on kasvanut 72 lajista jo 121 lajiin, mikä on puolet pesimälinnuistamme (Birdlife 2021). Kansalaishavainnoinnilla on iso rooli lintulajien tilan selvittämiseksi. Tänä vuonna käynnistyikin Suomen neljännen Lintuatlaksen kokoaminen. Kuka tahansa voi auttaa Lintuatlaksen kokoamisessa kertomalla omat havaintonsa.

Biodiversiteettikoulutusverkoston kurssitarjonnasta löytyy Oulun yliopiston järjestämä Tiira-kurssi, joka kannustaa lintujen seurantaan ja lajintunnistustaitojen kehittämiseen. Kurssin voi suorittaa etänä omalta paikkakunnaltaan. Kurssi järjestetään seuraavan kerran keväällä 2023, ja kannustamme kaikkia linnuista kiinnostuneita osallistumaan.

Lempilinnun näkeminen on aina yhtä sykähdyttävää. Tässä tapauksessa mustakurkku-uikku eli kavereiden kesken mukuru lipumassa järvimaisemassa.

Aurinkoista kevättä ja hyviä lintuhaviksia toivotellen, Emma