Ahvenanmaan linturallin kuulumisia (4/2022)

Långnabbanin rannoilta on hyvä seurata aamulla mereisten muuttolintujen kulkua eli staijata. Viileään aamuun kannattaa varautua lämpimillä varusteilla.

Ahvenanmaan linturalli eli tuttavallisemmin Ahvis on Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ainejärjestön Symbioosin vuosittain keväisin järjestämä linturalli, johon ovat tervetulleita kaikki linnuista kiinnostuneet. Linturallissa kisaavat 2-5 hengen joukkueet, ja rallissa kerätään niin kutsuttuja lajipinnoja Suomessa luonnonvaraisina tavattavista lintulajeista (tarhakarkulaisia ja kotieläimiä ei siis lasketa). Jokaisesta havaitusta lintulajista saa yhden pinnan. Vähintään yhden joukkueen jäsenistä on tunnistettava laji ja yli puolen joukkueen tulee havaita lintu ja puoltaa lajimääritystä, jotta laji saadaan pinnattua. Toisin sanoin viiden tai neljän hengen joukkueissa kolmen tulee havaita lintu ja kolmen hengen joukkueissa kahden havainto riittää. Havainnon saamiseksi riittää myös äänihavainto. Kisa-aika on 12 tuntia.

”Itselleni tämä oli jo kuudes Ahvis. Tänä vuonna kisaviikonloppu oli 22.4–24.4., mikä näkyi suurena lajikirjona. Oma joukkueeni sai 97 lajia, mikä oli joukkueemme uusi ennätys! Kisan voitto vietiin huikealla 125 lajin potilla.”

Mitä oppimiskokemuksia Ahvis tarjoaa?

  1. Lintujen seuraaminen luonnossa tarjoaa aidon ympäristön lajintunnistustaitojen kehittämiseen. Luonnossa kun linnut liikkuvat, piilottelevat ja tekevät paljon monipuolisempia ääniä kuin mitä kuvat ja ääninäytteet voivat tarjota. Kaukana näkyvät linnut tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden kehittää omia kiikarointi- ja kaukoputkitaitoja. Monipuolinen äänimaisema myös harjoittaa luonnossa kulkijaa erottamaan, sirahtiko tuosta ohi nyt rastas vai jokin muu laji. Puhumattakaan hienoista yöllisistä pöllöretkistä.
  2. Oppiminen kavereiden kanssa on hauskempaa. Lajintunnistustaitoja kehittää, kun voi kavereiden kanssa yhdessä tutkia lintukirjaa ja pohtia, mitä tuntomerkkejä edessä olevista hanhista pitäisi katsoa. Joukkuetoiminta tarjoaa myös useamman silmä- ja korvaparin löytämään lajeja, ja siten kerryttää enemmän oppimishavaintoja.
  3. Opit yhdistämään elinympäristöt, ajankohdat ja lajit toisiaan. Suurin osa Ahviksen pinnoista kertyy, kun tiedät minkälaisiin erilaisissa ympäristöissä lajit viihtyvät ja milloin ne yleensä saapuvat Suomeen. Mitä lajeja voisi löytää lehtometsästä, entä järvistä ja meren rannalta? Vieläkö pelloilta löytyy hanhia vai ovatko jo kaikki muuttaneet ohitse? Onko mahdollista kuulla jo käki?
  4. Lajien yleisyyden ymmärtäminen on myös osa Ahviskokemusta erityisesti, kun taakse alkaa kertyä useampi Ahvis. Mitkä lajit ovat tänä vuonna runsaita (muistathan huomioida myös vaihtelevan ajankohdan ja sään)?  Tänä vuonna joukkueemme kiinnitti huomiota esimerkiksi siihen, että pellot olivat täynnä kalalokkeja, ja sen sijaan yleensä joka vuosi löytämämme haapana jäi meiltä piilottelemaan ja osoittautuikin vaikeaksi lajiksi muillekin joukkueille.
  5. Elämysten jakaminen muiden joukkueiden ja kavereiden kanssa on osa Ahviksen viehätystä. Mitä muut joukkueet näkivät? Mikä oli teidän mielestänne hienoin/vaikein löytö? Mitä muuta havaitsitte rallin aikana? Havaintojen eli havisten jakaminen innostaa huomaamatta jakamaan omia oppimiskokemuksia ja kenties sytyttää lintuharrastuskipinän, joka jatkuu vielä Ahviksen jälkeenkin.
Ramsholmen lehtometsästä voi löytää valkovuokkojen lisäksi pähkinänakkelin.

Miksi lintujen havainnointi on ajankohtaista?

Luontokato näkyy myös linnuissa. Suomen uhanalaisten lintulajien määrä on kasvanut 72 lajista jo 121 lajiin, mikä on puolet pesimälinnuistamme (Birdlife 2021). Kansalaishavainnoinnilla on iso rooli lintulajien tilan selvittämiseksi. Tänä vuonna käynnistyikin Suomen neljännen Lintuatlaksen kokoaminen. Kuka tahansa voi auttaa Lintuatlaksen kokoamisessa kertomalla omat havaintonsa.

Biodiversiteettikoulutusverkoston kurssitarjonnasta löytyy Oulun yliopiston järjestämä Tiira-kurssi, joka kannustaa lintujen seurantaan ja lajintunnistustaitojen kehittämiseen. Kurssin voi suorittaa etänä omalta paikkakunnaltaan. Kurssi järjestetään seuraavan kerran keväällä 2023, ja kannustamme kaikkia linnuista kiinnostuneita osallistumaan.

Lempilinnun näkeminen on aina yhtä sykähdyttävää. Tässä tapauksessa mustakurkku-uikku eli kavereiden kesken mukuru lipumassa järvimaisemassa.

Aurinkoista kevättä ja hyviä lintuhaviksia toivotellen, Emma

DNA-viivakoodauksesta lintulaskentoihin ja uhanalaisuustiedosta politiikkaan (11/2021)

Lokakuun lopussa biodiversiteettiverkosto kokoontui tietokoneiden ääreen pohtimaan hankkeen etenemistä ja biodiversiteettiaiheisten kurssien kehittämistä. Päivän tavoitteena oli tutustua muihin verkoston jäseniin sekä suunnitella yhteistyötä samojen teemojen opettajien kesken. Kiitos kaikille päivään osallistuneille antoisista keskusteluista ja kiinnostuksestanne osallistua hanketyöhön.

Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän yhteistyötä

Päivä alkoi Itä-Suomen yliopiston akateemisen rehtorin Tapio Määtän avauspuheenvuorolla yliopistojen yhteistyön merkityksestä. Hankkeen näkökulmasta yhteistyön kehittäminen nähdään välttämättömänä kehityssuuntana yliopistokoulutuksessa, sillä ei ole järkevää, että kaikki yliopistot ylläpitäisivät kaikkia samoja kursseja. Puheenvuorossaan Määttä korosti opetusyhteistyön merkitystä niin opiskelijoiden kuin opettajienkin näkökulmasta ja toivoi, että yhteistyö motivoi opettajia opetuksen kehittämiseen ja tekee biodiversiteettiopetusta laajemmin näkyväksi ja saavutettavaksi.

Osaamistarpeisiin voidaan vastata tiiviin yhteistyön avulla

Aloituspuheenvuoron innostamana olikin hyvä siirtyä työpajakeskustelujen pariin ja pohtia sitä, miten luonnon monimuotoisuuteen liittyviä kursseja voitaisiin verkoston voimin kehittää. Keskustelu eteni vilkkaasti ja oli hauska huomata, miten monipuolinen ja asiantunteva verkosto meillä on koossa.

Hankkeen tavoitteina on tunnistaa opetuksen katvealueet ja biodiversiteettiasioiden osaamistarpeet sekä kehittää kurssitarjontaa ja muodostaa opetusyhteistyön toimintamalli. Jo aiemmin tunnistettujen katvealueiden ja osaamistarpeiden pohjalta suunnittelupäivässä paneuduttiin kehitettävien kurssien valintaan sekä suunnitteluyhteistyön käynnistämiseen.

Päivän aikana keskusteltiin osaamistarpeista ja näihin vastaavista kurssiteemoista aiheryhmittäin. Tavoitteena on, että kursseja kehitetään yhdistelemällä, digitalisoimalla ja kenttäkurssiyhteistyötä tekemällä sekä kehittämällä muuta opettajia motivoivaa ja opiskelijoiden opintomahdollisuuksia parantavaa toimintaa. Osassa teemoista tämä tarkoittaa uuden kurssin tekemistä, osa olemassa olevista kursseista soveltuu lähes suoraan jaettavaksi verkoston käyttöön ja osaa kehitetään yhteistyössä sisältöjen ja/tai menetelmien pohjalta. Etenkin peruskurssien osalta pyritään jakamaan ideoita, materiaaleja ja kokemuksia kurssien opettamisen tueksi ja kurssien yhteisessä kehittämisessä keskitytään maisteritason kursseihin.

Kurssien kehittämisessä opettajien asiantuntemus ja kiinnostus ovat keskiössä

Kehitettäviksi kurssiteemoiksi sovittiin tässä vaiheessa DNA-viivakoodaus, sammal-, sieni- ja jäkälälajien lajintuntemus, lintujen lajintuntemus, suoluontotyyppien tuntemus ja ekologia sekä biodiversiteettipolitiikka. Lisäksi käynnissä on ahkeraa suunnittelua myös useisiin muihin teemoihin, kuten vesieliöihin, trooppiseen ekologiaan, talviekologiaan sekä biodiversiteetin talousnäkökulmiin liittyen. Tällä hetkellä suunniteltujen kurssien lisäksi lista tulee siis laajenemaan hankkeen edetessä. Kehitettäviksi valitut kurssiteemat käsittelevät laajasti biodiversiteetin eri tasoja ja yleisenä tarkoituksena on yhteyksien hahmottaminen geneettisten tutkimusmenetelmien, lajintuntemuksen, elinympäristöjen ekologian sekä ihmistoiminnan välillä.

Päivän aikana juteltiin myös uhanalaisuuteen liittyvän kokonaan uuden kurssikokonaisuuden sekä Climate Universityn kanssa yhteistyössä rakennettavan biodiversiteettikurssin työstämisestä. Näiden kurssien tarkoituksena on lisätä biodiversiteettiosaamista yhteiskunnassa ja johdatella ymmärtämään biodiversiteettikriisin syitä ja ratkaisuja sekä pohtimaan uhanalaisuustiedon merkitystä ja soveltamista.

Hanketyö etenee kurssien sisältöjen ja menetelmien aiheryhmittäisen suunnittelun parissa ja tarkoituksena on, että jokainen opettaja pystyy tarjoamaan asiantuntemustaan verkoston käyttöön. Kursseilla sovelletaan vaihtelevasti niin digioppimisen pedagogisia menetelmiä kuin kenttäopetustakin opettajien näkemysten mukaisesti.

Hienoa, että meillä on mukana näin laaja joukko eri alojen asiantuntijoita. Ja mukaanhan pääsee vieläkin!

PS. Kenttäopetuksen kehittämiseen paneudumme marraskuun puolivälissä Kenttäasemapäivillä Seilissä, kuulumisia tulossa reissun jälkeen.

Innokkain monimuotoisuusterveisin Elli

Kuvat: Manfred Steger/ Pixabay