Työskentely monitieteissä hankeympäristössä (8/2022)

”Biodiversiteettiin liittyvät näkökulmat ovat mielestäni erityisen kiinnostavia, sillä ne läpäisevät kaikki yhteiskunnan sektorit ja niiden merkitys näkyy kaikessa.”

Kuva: Mikko Hannuksela

Olen työskennellyt hankkeessamme kevään ja kesän opetusavustajana, ja työtehtäväni ovat olleet monipuolisia liittyen erityisesti koulutussuunnitteluun ja pedagogisen osaamisen soveltamiseen. Pian valmistuvana kasvatustieteilijänä minua on jo aiemmin kiinnostanut monitieteisyys ja koen sen yhdeksi suurista mielenkiinnon kohteista myös tässä hankkeessa. Lisäksi olen päässyt oppimaan biologian substanssin parissa, mikä on myös ollut innostavaa, sillä biologia ja erityisesti ekologia olivat lukiossa vahvuuksiani. Biodiversiteettiin liittyvät näkökulmat ovat mielestäni erityisen kiinnostavia, sillä ne läpäisevät kaikki yhteiskunnan sektorit ja niiden merkitys näkyy kaikessa. Luonnon monimuotoisuutta emme voi unohtaa taloudessa, politiikassa tai käytännön arjessamme. Lisäksi hankkeella vastaamme tulevaisuuden osaamistarpeisiin kehittämällä opetusta eri yliopistojen välillä sekä kehittämällä kansainvälistä biodiversiteettiaiheista verkkokurssia.

Kuva: Mikko Hannuksela

Tähän hankkeeseen suurin asiantuntemukseni on ollut pedagoginen osaaminen, jota olenkin pääsyt soveltamaan käytännössä verkkokurssien ja hankkeen opetusmateriaalien parissa. Olen myös pystynyt hyödyntämään luovuuttani ja näkemystäni verkkokursseista ja niiden toimivasta pedagogiikasta. Olen päässyt jättämään oman kädenjälkeni mm. Biodiversity.now-verkkokurssin rakenteeseen ja arviointiin sekä työskennellyt erityisesti pedagogisen suunnittelun ja toteutuksen parissa. Työtehtäviini on sisältynyt lisäksi mm. viestintää, yhteistyön suunnittelua, kokouksia ja opetusvideoihin osallistumista. Projektityöskentely mahdollistaa vapauden ja aikatauluttamisen tehtävien suhteen omien työtehtävien sisällä. Tämä vahvistaa edelleen ajanhallinnan ja priorisoinnin taitoja. Hankkeessa olen päässyt myös mukaan kansainväliseen ympäristöön ja osittaisena työkielenä on ollut englanti. Myös tämän olen kokenut mielenkiintoisena.

Projektityöskentelyssä suuressa verkostossa olen huomannut myös, että esimerkiksi tiedonkulku, sisäinen viestintä, vastuiden jakaminen ja johtamisen näkökulmat korostuvat. Nämä huomiot antavat hyvää oppia jatkoon erilaisissa projekteissa työskentelyyn.

Kuva: Mikko Hannuksela

Aikuiskasvatustieteen tulevaisuuden mahdollisuudet näen esimerkiksi eri alojen rajapinnoilla – tämä on myös yksi syy sille, miksi valitsin aikoinaan aikuiskasvatustieteen pääaineekseni. Uskoin koulutuksen antavan hyvät lähtökohdat työskentelyyn erilaisissa ympäristöissä. Tulevaisuuden työelämässä kaivataan monipuolista osaamista ja laajempaa näkökulmaa opintoalan ja työkokemuksen suhteen – mielestäni tarvitsemme enemmän erilaisten alojen ymmärrystä ja vuoropuhelua kuin vastakkainasettelua eri tieteenalojen tarpeellisuudesta. Olen iloinen, että olen päässyt työskentelemään luonnon monimuotoisuuden parissa monitieteisessä ympäristössä.

Aurinkoista alkusyksyä toivottaen Elina Hannuksela

Suomen luonnon päivän tervehdys (8/2022)

Suomen luonnon päivää juhlitaan elokuun viimeisenä viikonloppuna. Biodiversiteettikoulutusverkoston yliopistoissa Suomen luonto on tiiviisti osana tutkimusta ja koulutusta ympäri vuoden. Verkoston tervehdyksenä kysyimme hanketiimiltä, miksi Suomen luonto on tärkeä itse kullekin ja millaista työtä siihen liittyen tehdään. Näiden nostojen myötä haluamme toivottaa hyvää Suomen luonnon päivää ja kannustaa kaikkia luontoon nauttimaan, ihmettelemään ja oppimaan.

Sammalten ja jäkälien kirjoma maaperämme on paitsi äärimmäisen tärkeä muulle elämälle myös huimaavan kaunis läheltä katsottuna. Maaperän mikrobien tutkimuksessa minua kiehtoo lisäksi se, miten vähän vasta tiedämme niiden paljaalle silmälle näkymättömästä monimuotoisuudesta.

Heli Juottonen

Minulle Suomen luonnossa tärkeintä on sen tarkkailu. Tuttujen (ja myös vieraiden) lajien bongailu on helppo tapa harrastaa luontoa ja oppia siitä lisää. Siihen riittää, kun astuu ulos ovesta ja katsoo ympärilleen.

Iida-Sofia Holma

Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja edistäminen on nyt tärkein tehtäväni. Tutkimustyön lisäksi koulutuksen kehittäminen biodiversiteettiasioiden ymmärtämiseksi ja huomioimiseksi on tärkeää.

Kuva on omasta monimuotoisesta pihametsästäni, jossa on tilaa linnuille, hyönteisille ja kaikille eläville.

Elina Oksanen

Perinnebiotoopit eli luonnonniityt ja -laitumet ovat Suomen monimuotoisimpia ja uhanalaisimpia elinympäristöjä. Niiton ja laidunnuksen loputtua kukkaniityt kasvavat umpeen ja niillä elämään erikoistunut lajisto käy harvinaiseksi.

Kedolla lepatteleva isoapollo on erittäin uhanalainen päiväperhonen, jota esiintyy Suomessa enää paikoittain. Sille parasta apua olisi, jos luonnonystävä tarttuisi viikatteen ja haravan varteen.

Kaisa Raatikainen

Suomen luonnon monimuotoisuus innostaa, yllättää ja sykähdyttää. Koulutuksella on keskeinen tehtävä biodiversiteetin suojelussa ja siihen innostamisessa, ja Biodiversiteettikoulutusverkoston kehittämisessä saan olla mukana turvaamassa Suomen luonnon monimuotoisuutta.

Syksy on ihanaa aikaa nauttia Suomen luonnosta ja sen antimista niin metsissä, niityillä kuin vesilläkin.


Elli Hämynen

Mitä kuuluu Biodiversiteettikoulutusverkostolle? (6/2022)

Maisemia Tiilikkajärven kansallispuistosta kesäkuussa 2022. Kuva: Elli Hämynen

Kesä on tullut ja hanke edennyt. Tässä kuulumisia siitä, missä hankkeessa mennään ja millä miettein suuntaamme kesälaitumille.

Verkoston opetusyhteistyösopimus (tuttavallisemmin ristiinopiskelusopimus) on allekirjoitettu Itä-Suomen, Helsingin, Turun, Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Mukana sopimuksessa on tällä hetkellä osaamista lajintuntemuksesta, eri ekosysteemien ekologiasta, ekologian tutkimusmenetelmistä sekä yleisesti biodiversiteetin tilasta.

Kokonaan uusilla kursseilla paneudutaan trooppisiin kasviheimoihin, uhanalaisuusarviointeihin ja luontokadon syihin, seurauksiin ja ratkaisuihin (lue lisää Biodiversity.now -kurssista aiemmasta blogista). Monimuotoisia suoritustapoja on kehitetty suoteemaisiin kursseihin, kalojen populaatiomallinnukseen sekä trooppisiin kasviheimoihin liittyen.

Kenttäkurssien osalta ensi syksynä pilotoidaan kääpäkurssia, jonka myötä saadaan kokemusta siitä, miten kenttäkurssiyhteistyötä voidaan jatkossa vahvistaa enemmänkin.

Muita ensi lukuvuoden aikana verkoston ristiinopiskeluna opetettavia teemoja ovat lintujen lajintuntemus, luonnonsuojelun perusteet, planetaarinen hyvinvointi, kasvien lajintuntemus, talviekologia, metsäekologia ja metsämaan ekologia.

Suurin osa kursseista on maisteritason kursseja, jotka luovat biologian, ympäristötieteiden ja maatalous- ja metsätieteiden opiskelijoille mahdollisuuden monipuolistaa omaa opintopolkuaan.

Ja mikä hienointa, kurssit ovat auki kaikkien verkoston yliopistojen opiskelijoille eli hankkeemme tavoite biodiversiteettiosaamisen vahvistamisesta ja laajemmasta opetusyhteistyöstä on ottanut ison askeleen. Eikä tämä jää tähän, vaan nyt allekirjoitetun sopimuksen myötä kurssitarjontaa laajennetaan seuraavaksi lukuvuodeksi. Yhteistyön piiriin lisätään kursseja lukuvuotta 2023-2024 varten jo syksyn 2022 aikana. Lisää keskusteluja ja pohdintaa kuitenkin tarvitaan myös jatkossa, jotta yhteistyötä saadaan laajennettua ja ylläpidettyä.

Verkoston käytännön opetusyhteistyö käynnistyy siis toden teolla syksyllä ja ennen sitä tarkennamme vielä kurssien ilmoittautumiskäytäntöjä sekä suoritusohjeita. Lisäksi syksyllä avattavan Biodiversity.now-kurssin videosisältöjä työstetään ahkerasti Sitralta saamamme lisärahoituksen turvin.

Olemme myös saaneet verkostoon mukaan opiskelijaedustajia eri yliopistoista, ja näin pystymme kehittämään opetusyhteistyön toimintamallia opiskelijoiden näkemysten mukaisesti.

Tarkempia tietoja kurssitarjonnasta tulossa nettisivuille piakkoin!

Ihanan monimuotoista kesää toivottaen Elli

Tiilikkajärven kansallispuiston pitkospuita kesäkuussa 2022. Kuva: Elli Hämynen

BioBlitz Turku 2022 ja #rakkaudestalajirikkauteen (6/2022)

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

BioBlitz on tapahtuma, jonka tavoitteena on kartoittaa kaikki (tai mahdollisimman paljon) eliölajeja rajatulta alueelta tiettynä ajankohtana. 21.-22.5.2022 järjestettiin BioBlitz Turku 2022. BioBlitzeillä on pitkä historia ja niitä on järjestetty ympäri maailmaa jo vuodesta 1996. Turun BioBlitzissä kartoitettiin Turun kampusalueen ja Vanhankaupungin eliölajeja 24 tunnin ajan. Tapahtuman päättyessä lajeja oli löytynyt noin 600. Lajimäärä todennäköisesti tulee vielä kasvamaan tunnistamisen edetessä.

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Eliöiden kartoittamisen lisäksi tapahtumassa oli paljon yleisötoimintaa. Asiantuntijat pitivät pitkin vuorokautta kaikille avoimia yleisöluentoja. Luentojen aiheet vaihtelivat lepakoista aina luonnontieteellisten museoiden merkitykseen. Luennot toimivat hyvänä alustana jakaa tietoa biodiversiteetistä monipuolisesti kaikille kiinnostuneille, ja ne myös raottavat ovea yliopistojen ja tutkimuksen maailmaan. Luennot myös mahdollistavat keskustelun ja vuorovaikutuksen asiantuntijan ja “tavallisen” kansalaisen välillä. Yhteisen kanssakäymisen kautta voidaan madaltaa kynnystä tiedon jakamiseen ja vastaanottamiseen, sekä synnyttää yhteisiä oivalluksia luonnosta.

Luentojen lisäksi tapahtumassa pääsi kokeilemaan eliöiden tutkimiseen liittyviä käytännöntaitoja. Esimerkiksi mikroskoopin käyttöön pääsi tutustumaan vapaasti käytössä olevien mikroskooppien ja punkkinäytteiden avulla, sekä eliöiden kartoittamista pääsi kokeilemaan osallistumalla havaintoretkille asiantuntijoiden opastuksella. Näiden lisäksi tapahtumassa oli tarjolla tiedepajoja lapsille ja nuorille. Tiedepajoissa tutustuttiin mm. happo-emäs-reaktioihin, nestetypen ominaisuuksiin ja maaeliöiden tunnistamiseen. Lapset ja nuoret pääsivät oppimaan erilaisia taitoja ja tietoja tekemällä ja kokeilemalla, oikeassa laboratoriossa. Tällainen tekemällä oppiminen jättää hyvin erilaisen muistijäljen oppijaan kuin esimerkiksi saman tiedon oppiminen vain lukemalla tai kuuntelemalla. Elämyksellinen ilmiöiden ja eliöiden havainnoiminen myös herättää oppijassa kiinnostuksen aiheisiin, jotka ehkä aikaisemmin eivät ole tuntuneet niin kiinnostavilta.

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Tämänkaltainen tapahtuma myös tukee ja ylläpitää jatkuvaa oppimista, jolla tarkoitetaan koko elämänkaaren mittaista ja eri elämänalueille ulottuvaa oppimista. Koska tapahtumassa oli monipuolisesti tekemistä kaikille aina vauvasta vaariin, se tarjosi monta tapaa tutustua biodiversiteettiin ja sen tutkimiseen. Biodiversiteettitiedon ja “tavallisen tallaajan” välisen kuilun kaventaminen onkin erityisen tärkeää, jos haluamme onnistua yliopistojen tehtävässä olla vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Kun tavoitteenamme on saada aikaan yhteiskunnallinen muutos kohti biodiversiteettiystävällisempää maailmaa, on perinteisen virallisen eli formaalin opetuksen tueksi ja rinnalle saatava lisää epävirallista eli non-formaalia opetusta.

Eräs tapahtuman hashtageista tiivisti tapahtuman luonteen hyvin: #rakkaudestalajirikkauteen

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Kirjoittanut Iida-Sofia Holma

Ahvenanmaan linturallin kuulumisia (4/2022)

Långnabbanin rannoilta on hyvä seurata aamulla mereisten muuttolintujen kulkua eli staijata. Viileään aamuun kannattaa varautua lämpimillä varusteilla.

Ahvenanmaan linturalli eli tuttavallisemmin Ahvis on Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ainejärjestön Symbioosin vuosittain keväisin järjestämä linturalli, johon ovat tervetulleita kaikki linnuista kiinnostuneet. Linturallissa kisaavat 2-5 hengen joukkueet, ja rallissa kerätään niin kutsuttuja lajipinnoja Suomessa luonnonvaraisina tavattavista lintulajeista (tarhakarkulaisia ja kotieläimiä ei siis lasketa). Jokaisesta havaitusta lintulajista saa yhden pinnan. Vähintään yhden joukkueen jäsenistä on tunnistettava laji ja yli puolen joukkueen tulee havaita lintu ja puoltaa lajimääritystä, jotta laji saadaan pinnattua. Toisin sanoin viiden tai neljän hengen joukkueissa kolmen tulee havaita lintu ja kolmen hengen joukkueissa kahden havainto riittää. Havainnon saamiseksi riittää myös äänihavainto. Kisa-aika on 12 tuntia.

”Itselleni tämä oli jo kuudes Ahvis. Tänä vuonna kisaviikonloppu oli 22.4–24.4., mikä näkyi suurena lajikirjona. Oma joukkueeni sai 97 lajia, mikä oli joukkueemme uusi ennätys! Kisan voitto vietiin huikealla 125 lajin potilla.”

Mitä oppimiskokemuksia Ahvis tarjoaa?

  1. Lintujen seuraaminen luonnossa tarjoaa aidon ympäristön lajintunnistustaitojen kehittämiseen. Luonnossa kun linnut liikkuvat, piilottelevat ja tekevät paljon monipuolisempia ääniä kuin mitä kuvat ja ääninäytteet voivat tarjota. Kaukana näkyvät linnut tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden kehittää omia kiikarointi- ja kaukoputkitaitoja. Monipuolinen äänimaisema myös harjoittaa luonnossa kulkijaa erottamaan, sirahtiko tuosta ohi nyt rastas vai jokin muu laji. Puhumattakaan hienoista yöllisistä pöllöretkistä.
  2. Oppiminen kavereiden kanssa on hauskempaa. Lajintunnistustaitoja kehittää, kun voi kavereiden kanssa yhdessä tutkia lintukirjaa ja pohtia, mitä tuntomerkkejä edessä olevista hanhista pitäisi katsoa. Joukkuetoiminta tarjoaa myös useamman silmä- ja korvaparin löytämään lajeja, ja siten kerryttää enemmän oppimishavaintoja.
  3. Opit yhdistämään elinympäristöt, ajankohdat ja lajit toisiaan. Suurin osa Ahviksen pinnoista kertyy, kun tiedät minkälaisiin erilaisissa ympäristöissä lajit viihtyvät ja milloin ne yleensä saapuvat Suomeen. Mitä lajeja voisi löytää lehtometsästä, entä järvistä ja meren rannalta? Vieläkö pelloilta löytyy hanhia vai ovatko jo kaikki muuttaneet ohitse? Onko mahdollista kuulla jo käki?
  4. Lajien yleisyyden ymmärtäminen on myös osa Ahviskokemusta erityisesti, kun taakse alkaa kertyä useampi Ahvis. Mitkä lajit ovat tänä vuonna runsaita (muistathan huomioida myös vaihtelevan ajankohdan ja sään)?  Tänä vuonna joukkueemme kiinnitti huomiota esimerkiksi siihen, että pellot olivat täynnä kalalokkeja, ja sen sijaan yleensä joka vuosi löytämämme haapana jäi meiltä piilottelemaan ja osoittautuikin vaikeaksi lajiksi muillekin joukkueille.
  5. Elämysten jakaminen muiden joukkueiden ja kavereiden kanssa on osa Ahviksen viehätystä. Mitä muut joukkueet näkivät? Mikä oli teidän mielestänne hienoin/vaikein löytö? Mitä muuta havaitsitte rallin aikana? Havaintojen eli havisten jakaminen innostaa huomaamatta jakamaan omia oppimiskokemuksia ja kenties sytyttää lintuharrastuskipinän, joka jatkuu vielä Ahviksen jälkeenkin.
Ramsholmen lehtometsästä voi löytää valkovuokkojen lisäksi pähkinänakkelin.

Miksi lintujen havainnointi on ajankohtaista?

Luontokato näkyy myös linnuissa. Suomen uhanalaisten lintulajien määrä on kasvanut 72 lajista jo 121 lajiin, mikä on puolet pesimälinnuistamme (Birdlife 2021). Kansalaishavainnoinnilla on iso rooli lintulajien tilan selvittämiseksi. Tänä vuonna käynnistyikin Suomen neljännen Lintuatlaksen kokoaminen. Kuka tahansa voi auttaa Lintuatlaksen kokoamisessa kertomalla omat havaintonsa.

Biodiversiteettikoulutusverkoston kurssitarjonnasta löytyy Oulun yliopiston järjestämä Tiira-kurssi, joka kannustaa lintujen seurantaan ja lajintunnistustaitojen kehittämiseen. Kurssin voi suorittaa etänä omalta paikkakunnaltaan. Kurssi järjestetään seuraavan kerran keväällä 2023, ja kannustamme kaikkia linnuista kiinnostuneita osallistumaan.

Lempilinnun näkeminen on aina yhtä sykähdyttävää. Tässä tapauksessa mustakurkku-uikku eli kavereiden kesken mukuru lipumassa järvimaisemassa.

Aurinkoista kevättä ja hyviä lintuhaviksia toivotellen, Emma

DNA-viivakoodauksesta lintulaskentoihin ja uhanalaisuustiedosta politiikkaan (11/2021)

Lokakuun lopussa biodiversiteettiverkosto kokoontui tietokoneiden ääreen pohtimaan hankkeen etenemistä ja biodiversiteettiaiheisten kurssien kehittämistä. Päivän tavoitteena oli tutustua muihin verkoston jäseniin sekä suunnitella yhteistyötä samojen teemojen opettajien kesken. Kiitos kaikille päivään osallistuneille antoisista keskusteluista ja kiinnostuksestanne osallistua hanketyöhön.

Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän yhteistyötä

Päivä alkoi Itä-Suomen yliopiston akateemisen rehtorin Tapio Määtän avauspuheenvuorolla yliopistojen yhteistyön merkityksestä. Hankkeen näkökulmasta yhteistyön kehittäminen nähdään välttämättömänä kehityssuuntana yliopistokoulutuksessa, sillä ei ole järkevää, että kaikki yliopistot ylläpitäisivät kaikkia samoja kursseja. Puheenvuorossaan Määttä korosti opetusyhteistyön merkitystä niin opiskelijoiden kuin opettajienkin näkökulmasta ja toivoi, että yhteistyö motivoi opettajia opetuksen kehittämiseen ja tekee biodiversiteettiopetusta laajemmin näkyväksi ja saavutettavaksi.

Osaamistarpeisiin voidaan vastata tiiviin yhteistyön avulla

Aloituspuheenvuoron innostamana olikin hyvä siirtyä työpajakeskustelujen pariin ja pohtia sitä, miten luonnon monimuotoisuuteen liittyviä kursseja voitaisiin verkoston voimin kehittää. Keskustelu eteni vilkkaasti ja oli hauska huomata, miten monipuolinen ja asiantunteva verkosto meillä on koossa.

Hankkeen tavoitteina on tunnistaa opetuksen katvealueet ja biodiversiteettiasioiden osaamistarpeet sekä kehittää kurssitarjontaa ja muodostaa opetusyhteistyön toimintamalli. Jo aiemmin tunnistettujen katvealueiden ja osaamistarpeiden pohjalta suunnittelupäivässä paneuduttiin kehitettävien kurssien valintaan sekä suunnitteluyhteistyön käynnistämiseen.

Päivän aikana keskusteltiin osaamistarpeista ja näihin vastaavista kurssiteemoista aiheryhmittäin. Tavoitteena on, että kursseja kehitetään yhdistelemällä, digitalisoimalla ja kenttäkurssiyhteistyötä tekemällä sekä kehittämällä muuta opettajia motivoivaa ja opiskelijoiden opintomahdollisuuksia parantavaa toimintaa. Osassa teemoista tämä tarkoittaa uuden kurssin tekemistä, osa olemassa olevista kursseista soveltuu lähes suoraan jaettavaksi verkoston käyttöön ja osaa kehitetään yhteistyössä sisältöjen ja/tai menetelmien pohjalta. Etenkin peruskurssien osalta pyritään jakamaan ideoita, materiaaleja ja kokemuksia kurssien opettamisen tueksi ja kurssien yhteisessä kehittämisessä keskitytään maisteritason kursseihin.

Kurssien kehittämisessä opettajien asiantuntemus ja kiinnostus ovat keskiössä

Kehitettäviksi kurssiteemoiksi sovittiin tässä vaiheessa DNA-viivakoodaus, sammal-, sieni- ja jäkälälajien lajintuntemus, lintujen lajintuntemus, suoluontotyyppien tuntemus ja ekologia sekä biodiversiteettipolitiikka. Lisäksi käynnissä on ahkeraa suunnittelua myös useisiin muihin teemoihin, kuten vesieliöihin, trooppiseen ekologiaan, talviekologiaan sekä biodiversiteetin talousnäkökulmiin liittyen. Tällä hetkellä suunniteltujen kurssien lisäksi lista tulee siis laajenemaan hankkeen edetessä. Kehitettäviksi valitut kurssiteemat käsittelevät laajasti biodiversiteetin eri tasoja ja yleisenä tarkoituksena on yhteyksien hahmottaminen geneettisten tutkimusmenetelmien, lajintuntemuksen, elinympäristöjen ekologian sekä ihmistoiminnan välillä.

Päivän aikana juteltiin myös uhanalaisuuteen liittyvän kokonaan uuden kurssikokonaisuuden sekä Climate Universityn kanssa yhteistyössä rakennettavan biodiversiteettikurssin työstämisestä. Näiden kurssien tarkoituksena on lisätä biodiversiteettiosaamista yhteiskunnassa ja johdatella ymmärtämään biodiversiteettikriisin syitä ja ratkaisuja sekä pohtimaan uhanalaisuustiedon merkitystä ja soveltamista.

Hanketyö etenee kurssien sisältöjen ja menetelmien aiheryhmittäisen suunnittelun parissa ja tarkoituksena on, että jokainen opettaja pystyy tarjoamaan asiantuntemustaan verkoston käyttöön. Kursseilla sovelletaan vaihtelevasti niin digioppimisen pedagogisia menetelmiä kuin kenttäopetustakin opettajien näkemysten mukaisesti.

Hienoa, että meillä on mukana näin laaja joukko eri alojen asiantuntijoita. Ja mukaanhan pääsee vieläkin!

PS. Kenttäopetuksen kehittämiseen paneudumme marraskuun puolivälissä Kenttäasemapäivillä Seilissä, kuulumisia tulossa reissun jälkeen.

Innokkain monimuotoisuusterveisin Elli

Kuvat: Manfred Steger/ Pixabay