Terveisiä Seilistä! (11/2021)

Biodiversiteettikoulutushankkeen puolesta lähdimme mukaan Seilissä järjestetyille kenttäasemapäiville kuulostelemaan kenttäasemien kuulumia, esittelemään hankettamme sekä pohtimaan mahdollisuuksia yhteistyöhön kenttäasemilla ja kenttäopetuksessa. Oli mukava päästä tutustumaan kenttäasemien väkeen, kuulemaan kenttäasemien kuulumisia sekä tapaamaan ihmisiä pitkän etäajan jälkeen.

Suomessa on kenttäasemia Lapista Saaristomerelle ja ne erilaisine olosuhteineen, mutta samankaltaisine perustehtävineen muodostavat ainutlaatuisen verkoston. Seilissä asemat olivat laajasti edustettuina ja saimme kuulla ajatuksia asemien perusarjesta, opetuksen järjestämisestä sekä toimintojen kehittämisestä.

Kenttäasemat pitkäaikaisdatan kerääjinä

Kenttäasemilla on keskeinen rooli yliopistojen perustehtävien, opetuksen ja tutkimuksen, näkökulmasta, ja kenttäasemat ovat erityisen tärkeitä erilaisten elinympäristöjen ekologian ymmärtämisessä. Muuttuvan ilmaston ja heikkenevän biodiversiteetin tutkimisessa etenkin pitkät perinteet omaavilla kenttäasemien pitkäaikaisseurannoissa on suuri merkitys. Aineiston keruuseen ja analysointiin vaadittavat välineet ja menetelmät sekä osaaminen löytyvät asemilta. Näistä lähtökohdista myös tutkimusmenetelmien, seurantojen ja kenttätyöskentelyn opettaminen eri alojen opiskelijoille on toimivaa. Lisäksi majoitus- ja ruokapalvelut on järjestetty niin, että tutkimuksen tai opetuksen järjestäminen hoituu kätevästi.

Kenttäasemien toiminta ei ole ongelmatonta ja Kenttäasemapäivien aikana kävi ilmi, että asemien haasteet ovat samankaltaisia. Resurssien niukkuus, vanheneva rakennus- ja laitekanta, pitkät etäisyydet, koronan asettamat rajoitteet sekä kiire, olivat läsnä useilla asemilla. Hankkeemme näkökulmasta toivoisimme yhteistyötä kenttäkurssien järjestämiseen ja mahdollisuuksia asemien käytön tehostamiseen ympärivuotisesti. Tämä voisi tapahtua niin, että opiskelijat eri yliopistoista voisivat osallistua myös toisten yliopistojen järjestämille kenttäkursseille ja tutustua samalla kenttäasemien erityispiirteisiin ja niitä ympäröivän luonnon ekologiaan.

Toinen keskusteltu yhteistyömahdollisuus olisi kenttäkurssien yhtäaikainen järjestäminen eri asemilla ja kurssin aikana kerätyn aineiston esittely myös muilla asemilla opiskeleville. Näin saataisiin tarjottua laajempaa näkemystä esimerkiksi pohjoisen Suomen ekologiasta (esim. Kilpisjärven, Kevon ja Oulangan yhteistyö) yhden kurssin puitteissa. Lisäksi keskusteluissa tuli esille ajatus kerätyn ja kerättävän aineiston laajemmasta käytöstä asemien ja yliopistojen kesken. Tämä tukisi niin opetusta kuin tutkimustakin.

Toki yhteistyötä kenttäasemien kesken on tehty aiemminkin muun muassa tarvikkeiden vaihdossa ja tutkimusaineistojen keruussa. Korona-aikana osaa asemista on hyödynnetty myös etätyökohteina.

Seuraavia yhteistyöajatuksia

Seilin historiaa huokuvassa miljöössä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja myös tiedekasvatukseen liittyen ja pohdimme muun muassa mahdollisuutta saada kenttäasemia laajemman yleisön tietoon ilman, että turismi, elämyshakuisuus ja tutkimuksen perusluonne asettuvat ristiriitaan. Monessa paikassa edes lähialueiden ihmiset eivät tiedä tarkemmin siitä, mitä asemilla oikeastaan tutkitaan ja esimerkiksi avointen ovien päivät koetaan hyvänä keinona tietoisuuden lisäämisessä. Lisäksi osalla asemista järjestetään erilaisia tiedekasvatusohjelmia lähialueiden koululaisille ja ovatpa osat asemaympäristöistä myös turistien suosimia kohteita, kuten esimerkiksi Seili.

Avauksina näiden Kenttäasemapäivien keskustelujen pohjalta tarjotaan medialle uutisvinkkiä kenttäasemiin liittyen ja suunnitellaan, voisiko Suomen kattavalle kenttäasemaverkostolle hakea jopa valtakunnallista tehtävää, joka vahvistaisi kenttäasemaverkoston roolia osana yliopistoja. Lisäksi kenttäasemien yhteistyötä suunniteltiin kehitettäväksi InterAct-verkoston ja Restat-verkoston kautta.

Seilin kauniit kalliot ja marraskuun harmaudessakin tunnelmalliset niityt, kedot ja rantametsät käkkyrämäntyineen, katajineen ja pähkinäpensaineen ihastuttivat. Kiitos, että pääsimme mukaan kenttäasemapäiville! Hienoa, että Suomen yliopistoilla on näin laaja kenttäasemaverkosto, jota toivottavasti voidaan tulevaisuudessa hyödyntää entistäkin laajemmin. Toivomme, että yhteistyö asemien välillä tiivistyy myös hankkeemme näkökulmasta ja saamme jatkaa yhteistyötä kanssanne. 

Saaristoterveisin Elli ja Elina

Biopeda-hankkeen blogi (2017): Yliopisto-opettajat rakentamassa maasto-opetuksen valtakunnallista yhteistyötä

Yliopistojen biologian kenttäkurssien opettajat kokoontuivat Konneveden tutkimusasemalle Biopeda-hankkeen kolmepäiväiseen seminaariin. Koneen säätiön rahoittaman hankkeen keskeinen tavoite on eri yliopistojen ja tutkimusasemien välisen yhteistyön kehittäminen maasto-opetuksessa.

Yliopistot vastaavat antamansa koulutuksen ja tutkintojen laadusta. Esimerkiksi Suomen yliopistot UNIFI ry on kannattanut korkeakoulujen nykyistä laajempaa opetusyhteistyötä. Tarkoituksena on parantaa ja tehostaa opetusresurssien yhteiskäyttöä, joustavoittaa opintopolkuja ja tuoda opetustarjontaa entistä sujuvammin opiskelijoiden käyttöön. Maasto-opettajien hanke ideoi näiden tavoitteiden saavuttamista.

– Hankkeen avulla edistetään opiskelijoiden laadukasta ja ripeää opiskelua parantamalla valmiiden, kattavien, työelämärelevanttien kurssisisältöjen saatavuutta, kertoo hankkeen johtaja Teemu Tahvanainen Itä-Suomen yliopistosta.

Yliopisto-opettajat näkevät kenttäopetusyhteistyön syventämisen ennen kaikkea mahdollisuutena koulutuksen laadun parantamiseen, palvellen koko akateemisen yhteisön yhteisiä tavoitteita. Maasto-opetusta vahvistetaan sitä tukevien digitaalisten aineistojen ja laitteistojen käytöllä. Yhteistyö nopeuttaa ja tehostaa uuden teknologian omaksumista ja käyttöönottoa.

– Jo ensi kesän kenttäkursseilla aiomme kerätä eri puolilla Suomea kurssiaineistoja yhteiseen datapankkiin, joka päivittyy välittömästi älylaitteilta verkkoon kaikkien yhteiskäyttöön, kertoo Tahvanainen.

Suomessa on maantieteellisesti kattava yliopistojen kenttäasemien verkosto, jonka vahvuuksia täytyy hyödyntää maasto-opetuksessa nykyistä paremmin. Erilaisiin luonnonympäristöihin sijoittuvat kenttäasemat mahdollistavat tutkimukseen perustuvan opetuksen liittyen esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Maasto-opetuksen kehittämisen ideointi jatkuu Biopeda-hankkeessa ja tuloksia esitellään syksyllä seminaarissa, johon kutsutaan työelämän sidosryhmiä ja yliopistojen hallintoa.

Teemu Tahvanainen, Dosentti, yliopistonlehtori, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopist , teemu.tahvanainen@uef.fi