Vinkkejä verkko-opetukseen (10/2021)

Verkkokurssit tuovat sekä uniikkeja etuja että haasteita opetukseen, kuten moni opettaja ja opiskelija on korona-aikana saanut huomata. Verkko-opetusta on hyvä lähestyä hieman erilaisesta näkökulmasta kuin perinteistä luentomaista lähiopetusta. Se voi aluksi tuntua vieraalta, mutta jos pitää muutaman vinkin mielessä, pääsee jo hyvin pitkälle.

Verkkokurssien yksi suurimmista haasteista on oppijan mielenkiinnon ylläpitäminen ja sitouttaminen kurssiin. Verkossa mielenkiinto voi herpaantua herkemmin ja kurssi jäädä taka-alalle. On siis erityisen tärkeää pitää kurssin ydinaines tiiviissä ja pienissä paketeissa, jotta oppiminen on mielekästä. Kurssin teemojen jakaminen esimerkiksi moduuleiksi on oiva tapa jäsennellä kurssia. Koska keskittymiskyky on koetuksella, on pienten opetushetkien väleihin hyvä asettaa esimerkiksi erilasia tehtäviä tai kiinnostavia videoita.

Lähiopetukseen verrattuna aktivointi ja vuorovaikutus voivat jäädä verkkokursseilla vähäisiksi. On siis tärkeä pohtia, miten vuorovaikutusta ja aktivointia voitaisiin lisätä. Interaktiivisuus voi parhaassa tapauksessa tehdä oppimisesta helppoa ja innostavaa, mikä puolestaan lisää sitoutumista kurssiin. Aktivointia voidaan lisätä esimerkiksi erilaisilla tehtävillä. Lyhyet monivalinnat tai mielipidekysymykset kannustavat ajatteluun ja ovat myös opettajan osalta helppoja. Toisaalta on hyvä muistaa, että pelkät monivalintakysymykset eivät kannusta aiheen syvälliseen ymmärtämiseen. Erilaisia tehtäviä on siis hyvä hyödyntää monipuolisesti. Moduulien väliin voidaan asettaa esimerkiksi välikokeita, joiden läpäisemistä vaaditaan, jotta kurssilla voi edetä. Samalla välikokeet antavat myös erittäin tärkeää palautetta aiheen osaamisesta sekä opettajalle että opiskelijalle.

Vuorovaikutusta voi lisätä erilaisilla keskustelupalstoilla ja foorumeilla. Kurssiin liittyvät tehtävät voidaan rakentaa foorumien varaan niin, että oma vastaus kirjataan foorumitekstiksi, jota muut opiskelijat sitten pääsevät kommentoimaan. Tämä voi lisätä kurssille osallistuvien oppijoiden välistä vuorovaikutusta ja pohdiskelua. On myös tärkeää, että opettaja osallistuu vuorovaikutuksen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi keräämällä yhteen opiskelijoiden kysymyksiä ja vastaamalla niihin esimerkiksi videomuodossa, sekä osallistumalla foorumikeskusteluihin. Opettajalta saatu rakentava palaute on tehokas keino edistää oppimista ja kurssiin sitoutumista.

Yleensä verkkokursseilla käytetään paljon videoita, joten myös niiden suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa. Verkkokursseilla voidaan käyttää jo olemassa olevia nauhoitteita omasta opetuksesta, mutta myös lyhyempien ja varta vasten verkkokurssia varten tehtyjä videoita kannattaa hyödyntää.  Lyhyet, noin 5 minuutin, videot ovat tehokkaita, kun paneudutaan yhteen tiettyyn aiheeseen. Hyviä videopätkiä voidaan hyödyntää eri yhteyksissä ja useampana lukuvuonna.

Videoita voidaan hyödyntää myös muuten kuin luentomaisessa opetuksessa. Voidaan esimerkiksi videoida kahden asiantuntijan keskustelua tietystä aiheesta tai tehdä video metsässä tai laboratoriossa. Videoilla voidaan hyvin demota erilaisten menetelmien käyttöä tai esimerkiksi harjoitella lajintuntemusta tai metsätyyppien määrittelemistä. Kannattaa myös tutkia mahdollisuutta käyttää jo valmiita videoita ulkopuolisilta tahoilta. Näissä tapauksissa tekijänoikeusasiat ja käyttöoikeudet on otettava huomioon.

Tiivistä ydinaines, jaa aiheet moduuleiksi, aktivoi, muista vuorovaikutus, sitouta oppimaan, muista antaa palautetta

Lähteet: Huhtanen. A. 2019. Verkko-oppimisen muotoilukirja. Aalto yliopisto, FITech.

Kirjoittaja: Iida-Sofia Holma, biodiversiteettikoulutusverkoston projektitutkija, Turun yliopisto

Yhteistyöverkoston rakentamista ja kurssikartoitusta (9/2021)

Hienoa, että olet löytänyt tänne. Aivan upouusille nettisivuillemme ja blogiarkistoomme! Nettisivut täydentyvät hankkeen edetessä.

Yliopistojen verkostomaisen yhteistyön kehittäminen biodiversiteettikoulutuksen tiimoilta on käynnistynyt.

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi hankkeellemme tuen ja pääsimmekin aloittamaan hanketyön kevään 2021 aikana. Kyseessä on Itä-Suomen, Helsingin, Jyväskylän, Turun ja Oulun yliopistojen yhteinen hanke, joka pyrkii vastaamaan monimuotoisuuskysymyksiin koulutuksen keinoin.

Iloksemme hanke on otettu vastaan kiinnostuksella. Hankkeen alkutoimiin on kuulunut hallinnollisia asioita aina puitesopimuksista johtoryhmän kokoamiseen ja budjetointiin. Keskeisessä osassa ovat olleet hankkeen esittely ja suunnitteluryhmän kokoaminen. Ja olemmekin saaneet mukaan laajan joukon asiantuntijoita kaikista viidestä yliopistosta. Mukana on biodiversiteettiasioiden substanssiosaamista ja vahvaa pedagogista näkemystä, mikä mahdollistaa monitieteisen ja tutkimusperustaisen opintojen kehittämisen suunnittelun. Lisäksi olemme perustaneet hankkeelle nämä nettisivut ja tehneet yhteistyötä muiden koulutusverkostohankkeiden kanssa. Koulutusyhteistyö on nyt hyvin ajankohtaista muillakin aloilla.

Hanke on siis saatu potkaistua käyntiin ja nyt syksyn myötä vauhtimme vain kiihtyy! Luvassa on monimuotoisuusaiheisten kurssien kartoituksen jatkamista, osaamistarpeiden tunnistamista ja monien käytännön kysymysten pohdintaa aina ristiinopiskelun periaatteista opintopisteisiin ja kurssien tasoista vastuunjakoihin. Tältä pohjalta saadaan syksyn aikana valittua ne kurssit, joita lähdetään kehittämään biodiversiteettikoulutusverkoston voimin.

Verkoston toimivuuden edellytyksenä näemme tiiviin yhteistyön ja keskustelun, yhteisen päämäärän sekä selkeät tavoitteet ja suunnitelmat. Asiantuntijuuden kokoaminen porukalla edistää sekä asiasisältöjen kehittämistä että verkoston keskinäistä kommunikaatiota.

Ps. Jatkamme BioPeda-hankkeessa tehtyä työtä maasto-opetuksen kehittämiseksi.

Monimuotoista syksyä!

Seuraathan meitä myös Twitterin puolella.

Elli Hämynen, koordinaattori

Biopeda-hankkeen blogi (2017): Yliopisto-opettajat rakentamassa maasto-opetuksen valtakunnallista yhteistyötä

Yliopistojen biologian kenttäkurssien opettajat kokoontuivat Konneveden tutkimusasemalle Biopeda-hankkeen kolmepäiväiseen seminaariin. Koneen säätiön rahoittaman hankkeen keskeinen tavoite on eri yliopistojen ja tutkimusasemien välisen yhteistyön kehittäminen maasto-opetuksessa.

Yliopistot vastaavat antamansa koulutuksen ja tutkintojen laadusta. Esimerkiksi Suomen yliopistot UNIFI ry on kannattanut korkeakoulujen nykyistä laajempaa opetusyhteistyötä. Tarkoituksena on parantaa ja tehostaa opetusresurssien yhteiskäyttöä, joustavoittaa opintopolkuja ja tuoda opetustarjontaa entistä sujuvammin opiskelijoiden käyttöön. Maasto-opettajien hanke ideoi näiden tavoitteiden saavuttamista.

– Hankkeen avulla edistetään opiskelijoiden laadukasta ja ripeää opiskelua parantamalla valmiiden, kattavien, työelämärelevanttien kurssisisältöjen saatavuutta, kertoo hankkeen johtaja Teemu Tahvanainen Itä-Suomen yliopistosta.

Yliopisto-opettajat näkevät kenttäopetusyhteistyön syventämisen ennen kaikkea mahdollisuutena koulutuksen laadun parantamiseen, palvellen koko akateemisen yhteisön yhteisiä tavoitteita. Maasto-opetusta vahvistetaan sitä tukevien digitaalisten aineistojen ja laitteistojen käytöllä. Yhteistyö nopeuttaa ja tehostaa uuden teknologian omaksumista ja käyttöönottoa.

– Jo ensi kesän kenttäkursseilla aiomme kerätä eri puolilla Suomea kurssiaineistoja yhteiseen datapankkiin, joka päivittyy välittömästi älylaitteilta verkkoon kaikkien yhteiskäyttöön, kertoo Tahvanainen.

Suomessa on maantieteellisesti kattava yliopistojen kenttäasemien verkosto, jonka vahvuuksia täytyy hyödyntää maasto-opetuksessa nykyistä paremmin. Erilaisiin luonnonympäristöihin sijoittuvat kenttäasemat mahdollistavat tutkimukseen perustuvan opetuksen liittyen esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Maasto-opetuksen kehittämisen ideointi jatkuu Biopeda-hankkeessa ja tuloksia esitellään syksyllä seminaarissa, johon kutsutaan työelämän sidosryhmiä ja yliopistojen hallintoa.

Teemu Tahvanainen, Dosentti, yliopistonlehtori, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopist , teemu.tahvanainen@uef.fi