Loppuvuoden kuulumisia (12/2022)

Kaksivuotinen Opetus- ja Kulttuuriministeriön rahoittama hanke biodiversiteettikoulutuksen yhteistyön käynnistämiseksi lähenee loppuaan, mutta Biodiversiteettikoulutusverkosto jatkaa toimintaansa. Tässä kuulumisia syksyltä.

Biodiversity.now houkutellut runsaasti opiskelijoita

Biodiversity.now-kurssi on avattu verkoston laajan yhteistyön tuloksena. Kurssi on jo syksyn aikana herättänyt reilusti kiinnostusta ja houkutellut kurssialustoille noin 200 kiinnostunutta oppijaa ja opettajaa. Lue lisää kurssista täältä.

Syksyn ensimmäinen toteutus on syksyn aikana pidetty Helsingin yliopistossa, ja kurssi on saanut positiivista palautetta sekä ideoita jatkokehittämiseen. Olemme syksyn toteutuksen aikana myös parannelleet ja muokanneet kurssia saatujen kommenttien ja kokemusten pohjalta niin, että se on nyt entistä helppokäyttöisempi ja motivoivampi sekä opiskelijalle että opettajalle.

Keväällä kurssi käynnistyy Itä-Suomen yliopiston toimesta ja se on opiskeltavissa myös avoimen yliopiston kautta ilmaiseksi. Katso lisää tietoa täältä.

Kurssi kuuluu jatkossakin sekä Climate Universityn kurssitarjontaan että osaksi Una Europan Micro-Credentials -kokonaisuutta. Lisäksi keväällä kurssille on odotettavissa kansainvälisiä opiskelijoita myös YUFE-verkoston ja muiden kansainvälisten yhteistyökuvioiden kautta.

Olemme jatkaneet Biodiversity.now -kurssin projektiosan kehittämistä. B-osasta on tulossa kolmen opintopisteen laajuinen projektiotyökurssi, jossa vastuuopettaja voi valita kehitetyistä vaihtoehdoista parhaat ja ryhmälle sopivimmat projektit. Lisäksi kurssilla on mahdollista järjestää ryhmäkeskusteluja jo valmiiksi mietityistä aiheista. Kaikki valmiiksi suunnitellut projektityöideat liittyvät ajankohtaisiin biodiversiteettiteemoihin ja lisäävät monitieteistä ymmärrystä vahvistavat biodiversiteettikysymyksiin liittyviä ongelmanratkaisu- ja vuorovaikutustaitoja. Projektikurssi on opiskeltavissa syksyllä 2023.

Kääpäkurssi maasto-opetusyhteistyön pilottina

Kuvat: Panu Halme

Syksyllä pilotoitiin kenttäkurssiyhteistyötä ja järjestettiin Kääpäkurssi (ECOS1097 Syventävä lajintuntemus: käävät), jonka opettajana toimi Panu Halme. Kurssi toteutettiin viikon mittaisena kenttäkurssina Salamajärven kansallispuistossa.

Keräsimme kenttäkurssilaisilta palautetta sekä kurssista että ristiinopiskelusta. Palaute oli suurelta osin hyvin positiivista, ja kurssia pidettiin hyvänä ja tarpeellisena. Kenttäkurssit nähdään erittäin tärkeinä kenttäbiologien osaamisen kehittymistä ajatellen. Myös mahdollisuus ristiinopiskeluun sai positiivisia kommentteja ja toiveita siitä, että Biodiversiteettikoulutusverkosto jatkaa kehittymistään ja laajentaa opintotarjontaa. Opiskelijoiden toiveena on päästä tutustumaan toisten yliopistojen opetukseen ja ihmisiin jatkossakin.

Vaihtoehdot yhteistyöhön voivat olla eri kenttäkursseilla hyvinkin erilaisia, mutta yhteistyömahdollisuuksien ilmaantuessa uskomme, että niihin kannattaa tarttua. Esimerkiksi tällaisten erikoistumista tukevien kenttäkurssien avaaminen verkostolle voi osoittautua erittäin positiiviseksi kokemukseksi sekä opettajalle että opiskelijoille.

Hanke loppuu, verkosto jatkaa

Vaikka nykyinen hanke päättyy, verkoston opintotarjonta ja ristiinopiskelumahdollisuus jatkuu sekä kevätlukukaudella että seuraavanakin lukuvuonna. Opintotarjonta vaihtelee vuosittain, ja uusia kursseja on suunnitteilla esimerkiksi sienien syventävään lajintuntemukseen ja trooppisiin hyötykasveihin liittyen. Lisäksi Biodiversiteetti nyt -hankkeessa jatketaan biodiversiteettikoulutuksen kehittämistä jatkuvan oppimisen tarpeisiin. Lue lisää hankkeesta.

Verkostossa tehtyä uutta oppimateriaalia on koottu Avointen oppimateriaalien kirjastoon, jossa se on vapaasti kaikkien saatavilla ja hyödynnettävissä opetuksessa. Verkoston täydentyvään kokoelmaan pääsee tutustumaan täällä.

Verkoston nettisivuja päivitetään, jotta pääsemme aloittamaan seuraavan vuoden uudelta raikkaalta pohjalta. Lisäksi biodiversiteettikoulutusverkosto on saanut uuden hienon logon, jonka joku teistä on voinutkin jo huomata esimerkiksi Twitteristä.

Juuri päättynyt Montrealin luontokokous luo uskoa luontokadon pysäyttämiseen ja yleiseen tahtotilaan biodiversiteettikriisin ratkaisemisessa. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan yhteistyötä ja korkeatasoista koulutusta jatkossakin.

Aiempia blogikirjoituksia syksyn ja talven tapahtumista

Ps. huomasithan podcastin virtuaalioppimisympäristöjen työstämisestä biodiversiteettiopetuksen tarpeisiin? Podcastin pääsee kuuntelemaan täällä!

Haluamme toivottaa hyvää joulunaikaa ja monimuotoista uutta vuotta koko hankkeen johtoryhmän puolesta!

Joulunalusterveisin Iida-Sofia Holma ja Elli Hämynen

Suomen luonnon päivän tervehdys (8/2022)

Suomen luonnon päivää juhlitaan elokuun viimeisenä viikonloppuna. Biodiversiteettikoulutusverkoston yliopistoissa Suomen luonto on tiiviisti osana tutkimusta ja koulutusta ympäri vuoden. Verkoston tervehdyksenä kysyimme hanketiimiltä, miksi Suomen luonto on tärkeä itse kullekin ja millaista työtä siihen liittyen tehdään. Näiden nostojen myötä haluamme toivottaa hyvää Suomen luonnon päivää ja kannustaa kaikkia luontoon nauttimaan, ihmettelemään ja oppimaan.

Sammalten ja jäkälien kirjoma maaperämme on paitsi äärimmäisen tärkeä muulle elämälle myös huimaavan kaunis läheltä katsottuna. Maaperän mikrobien tutkimuksessa minua kiehtoo lisäksi se, miten vähän vasta tiedämme niiden paljaalle silmälle näkymättömästä monimuotoisuudesta.

Heli Juottonen

Minulle Suomen luonnossa tärkeintä on sen tarkkailu. Tuttujen (ja myös vieraiden) lajien bongailu on helppo tapa harrastaa luontoa ja oppia siitä lisää. Siihen riittää, kun astuu ulos ovesta ja katsoo ympärilleen.

Iida-Sofia Holma

Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja edistäminen on nyt tärkein tehtäväni. Tutkimustyön lisäksi koulutuksen kehittäminen biodiversiteettiasioiden ymmärtämiseksi ja huomioimiseksi on tärkeää.

Kuva on omasta monimuotoisesta pihametsästäni, jossa on tilaa linnuille, hyönteisille ja kaikille eläville.

Elina Oksanen

Perinnebiotoopit eli luonnonniityt ja -laitumet ovat Suomen monimuotoisimpia ja uhanalaisimpia elinympäristöjä. Niiton ja laidunnuksen loputtua kukkaniityt kasvavat umpeen ja niillä elämään erikoistunut lajisto käy harvinaiseksi.

Kedolla lepatteleva isoapollo on erittäin uhanalainen päiväperhonen, jota esiintyy Suomessa enää paikoittain. Sille parasta apua olisi, jos luonnonystävä tarttuisi viikatteen ja haravan varteen.

Kaisa Raatikainen

Suomen luonnon monimuotoisuus innostaa, yllättää ja sykähdyttää. Koulutuksella on keskeinen tehtävä biodiversiteetin suojelussa ja siihen innostamisessa, ja Biodiversiteettikoulutusverkoston kehittämisessä saan olla mukana turvaamassa Suomen luonnon monimuotoisuutta.

Syksy on ihanaa aikaa nauttia Suomen luonnosta ja sen antimista niin metsissä, niityillä kuin vesilläkin.


Elli Hämynen

Mitä kuuluu Biodiversiteettikoulutusverkostolle? (6/2022)

Maisemia Tiilikkajärven kansallispuistosta kesäkuussa 2022. Kuva: Elli Hämynen

Kesä on tullut ja hanke edennyt. Tässä kuulumisia siitä, missä hankkeessa mennään ja millä miettein suuntaamme kesälaitumille.

Verkoston opetusyhteistyösopimus (tuttavallisemmin ristiinopiskelusopimus) on allekirjoitettu Itä-Suomen, Helsingin, Turun, Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Mukana sopimuksessa on tällä hetkellä osaamista lajintuntemuksesta, eri ekosysteemien ekologiasta, ekologian tutkimusmenetelmistä sekä yleisesti biodiversiteetin tilasta.

Kokonaan uusilla kursseilla paneudutaan trooppisiin kasviheimoihin, uhanalaisuusarviointeihin ja luontokadon syihin, seurauksiin ja ratkaisuihin (lue lisää Biodiversity.now -kurssista aiemmasta blogista). Monimuotoisia suoritustapoja on kehitetty suoteemaisiin kursseihin, kalojen populaatiomallinnukseen sekä trooppisiin kasviheimoihin liittyen.

Kenttäkurssien osalta ensi syksynä pilotoidaan kääpäkurssia, jonka myötä saadaan kokemusta siitä, miten kenttäkurssiyhteistyötä voidaan jatkossa vahvistaa enemmänkin.

Muita ensi lukuvuoden aikana verkoston ristiinopiskeluna opetettavia teemoja ovat lintujen lajintuntemus, luonnonsuojelun perusteet, planetaarinen hyvinvointi, kasvien lajintuntemus, talviekologia, metsäekologia ja metsämaan ekologia.

Suurin osa kursseista on maisteritason kursseja, jotka luovat biologian, ympäristötieteiden ja maatalous- ja metsätieteiden opiskelijoille mahdollisuuden monipuolistaa omaa opintopolkuaan.

Ja mikä hienointa, kurssit ovat auki kaikkien verkoston yliopistojen opiskelijoille eli hankkeemme tavoite biodiversiteettiosaamisen vahvistamisesta ja laajemmasta opetusyhteistyöstä on ottanut ison askeleen. Eikä tämä jää tähän, vaan nyt allekirjoitetun sopimuksen myötä kurssitarjontaa laajennetaan seuraavaksi lukuvuodeksi. Yhteistyön piiriin lisätään kursseja lukuvuotta 2023-2024 varten jo syksyn 2022 aikana. Lisää keskusteluja ja pohdintaa kuitenkin tarvitaan myös jatkossa, jotta yhteistyötä saadaan laajennettua ja ylläpidettyä.

Verkoston käytännön opetusyhteistyö käynnistyy siis toden teolla syksyllä ja ennen sitä tarkennamme vielä kurssien ilmoittautumiskäytäntöjä sekä suoritusohjeita. Lisäksi syksyllä avattavan Biodiversity.now-kurssin videosisältöjä työstetään ahkerasti Sitralta saamamme lisärahoituksen turvin.

Olemme myös saaneet verkostoon mukaan opiskelijaedustajia eri yliopistoista, ja näin pystymme kehittämään opetusyhteistyön toimintamallia opiskelijoiden näkemysten mukaisesti.

Tarkempia tietoja kurssitarjonnasta tulossa nettisivuille piakkoin!

Ihanan monimuotoista kesää toivottaen Elli

Tiilikkajärven kansallispuiston pitkospuita kesäkuussa 2022. Kuva: Elli Hämynen

Kuulumisia LUMA-päiviltä (6/2022)

Luma-keskus Suomi järjesti 13.6.-14.6. LUMA-päivät 2022 -tapahtuman. Tapahtuma järjestettiin Aalto-yliopistolla ja se kokosi yhteen eri puolelta maailmaa olevia luonnontieteiden ja matematiikan opetuksesta kiinnostuneita vieraita. Tapahtumaan osallistui eri alojen ja koulutustasojen opettajia, tiedekasvattajia, tutkijoita ja asiantuntijoita.

Tapahtuman tarkoituksena oli keskustella tiedekasvatuksesta, motivoitua ja saada uusia ideoita työpajoista, sekä verkostoitua muiden tiedekasvattajien kanssa. Opettajien roolin tärkeydestä tiedekasvatuksessa puhuttiin paljon puheenvuoroissa. Eräässä puheenvuorossa sanottiin, että yhden opettajan vaikutus kestää noin 100 vuotta eli toisin sanoen yhden opettajan tekemä työ jatkaa olemassaoloaan pitkälle tämän aktiivisen uran jälkeenkin. Voidaan siis syystäkin korostaa, kuinka isossa osassa tiedekasvattajat ovat motivoimaan ja houkuttelemaan seuraavia sukupolvia tieteen äärelle. Suomen tiedepääoman kasvattamisen vuoksi tieteisiin innostaminen on tärkeää läpi ihmisen elämän: varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja sen yli. Opettajilla on siis suuri merkitys Suomen tulevaisuuden ja kehityksen kannalta.

Tapahtuma oli myös oiva tapa verkostoitua ja kuulla erilaisista opetusprojekteista ympäri maailmaa. Ideoiden ja kokemusten jakaminen muiden kanssa tuntui hedelmälliseltä tavalta kehittää omaa osaamista ja keksiä uusia lähestymistapoja opetukseen. Oli myös hienoa huomata, kuinka eri alueiden erityispiirteet oli huomioitu opetuksessa. Esimerkiksi maassa, jossa kuivuus on suuri maatalouteen vaikuttava tekijä, oli kehitelty opetusprojekti kastelujärjestelmän rakentamisen ympärille. Toisessa maassa, missä on ongelmia kotitalouksien öljyjätteiden käsittelyssä, kehiteltiin oppilaiden kanssa tapa muuttaa öljy saippuaksi naapurustoihin sijoitettavien automaattien avulla.

Erilaiset työpajat esittelivät uusia tapoja ja menetelmiä opettamiseen. Virtuaalisuus, kuten esimerkiksi virtuaalilabrat ja -vierailut, avaavat paljon ovia oppilaille, jotka eivät normaalisti pääsisi fyysisesti osallistumaan vierailuille. Myös virtuaalinen pelillisyys oli kiinnostavaa. Monen eri aiheen ympärille rakennetut virtuaaliset pakopelit olivat hauska tapa sekä oppia teoriaa että harjoitella ongelmanratkaisukykyjä. Virtuaalisuuden lisäksi ilmiöpohjainen oppiminen, projektioppiminen ja yritysyhteistyö olivat tärkeässä asemassa tapahtumassa ja kuvastavat mielestäni hyvin tiedekasvatuksen tämän hetken trendejä.

Tapahtuma oli kaikin puolin antoisa. Keskustelut ja työpajat virittivät tarkastelemaan sitä, kuinka tärkeää on tiedekasvatus ja kuinka motivoituneita opettajia ja muita toimijoita Suomessa (sekä muualla maailmassa) oikein on. Uusien ajatusten ja menetelmien käyttöönotto onkin varmasti helpompaa, kun niitä on viemässä eteenpäin tieteistä innostuneet opettajat ja kasvattajat ja uudistukset kohtaavat ruohonjuuritason tarpeet ja vaatimukset.

Kirjoittanut Iida-Sofia Holma

BioBlitz Turku 2022 ja #rakkaudestalajirikkauteen (6/2022)

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

BioBlitz on tapahtuma, jonka tavoitteena on kartoittaa kaikki (tai mahdollisimman paljon) eliölajeja rajatulta alueelta tiettynä ajankohtana. 21.-22.5.2022 järjestettiin BioBlitz Turku 2022. BioBlitzeillä on pitkä historia ja niitä on järjestetty ympäri maailmaa jo vuodesta 1996. Turun BioBlitzissä kartoitettiin Turun kampusalueen ja Vanhankaupungin eliölajeja 24 tunnin ajan. Tapahtuman päättyessä lajeja oli löytynyt noin 600. Lajimäärä todennäköisesti tulee vielä kasvamaan tunnistamisen edetessä.

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Eliöiden kartoittamisen lisäksi tapahtumassa oli paljon yleisötoimintaa. Asiantuntijat pitivät pitkin vuorokautta kaikille avoimia yleisöluentoja. Luentojen aiheet vaihtelivat lepakoista aina luonnontieteellisten museoiden merkitykseen. Luennot toimivat hyvänä alustana jakaa tietoa biodiversiteetistä monipuolisesti kaikille kiinnostuneille, ja ne myös raottavat ovea yliopistojen ja tutkimuksen maailmaan. Luennot myös mahdollistavat keskustelun ja vuorovaikutuksen asiantuntijan ja “tavallisen” kansalaisen välillä. Yhteisen kanssakäymisen kautta voidaan madaltaa kynnystä tiedon jakamiseen ja vastaanottamiseen, sekä synnyttää yhteisiä oivalluksia luonnosta.

Luentojen lisäksi tapahtumassa pääsi kokeilemaan eliöiden tutkimiseen liittyviä käytännöntaitoja. Esimerkiksi mikroskoopin käyttöön pääsi tutustumaan vapaasti käytössä olevien mikroskooppien ja punkkinäytteiden avulla, sekä eliöiden kartoittamista pääsi kokeilemaan osallistumalla havaintoretkille asiantuntijoiden opastuksella. Näiden lisäksi tapahtumassa oli tarjolla tiedepajoja lapsille ja nuorille. Tiedepajoissa tutustuttiin mm. happo-emäs-reaktioihin, nestetypen ominaisuuksiin ja maaeliöiden tunnistamiseen. Lapset ja nuoret pääsivät oppimaan erilaisia taitoja ja tietoja tekemällä ja kokeilemalla, oikeassa laboratoriossa. Tällainen tekemällä oppiminen jättää hyvin erilaisen muistijäljen oppijaan kuin esimerkiksi saman tiedon oppiminen vain lukemalla tai kuuntelemalla. Elämyksellinen ilmiöiden ja eliöiden havainnoiminen myös herättää oppijassa kiinnostuksen aiheisiin, jotka ehkä aikaisemmin eivät ole tuntuneet niin kiinnostavilta.

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Tämänkaltainen tapahtuma myös tukee ja ylläpitää jatkuvaa oppimista, jolla tarkoitetaan koko elämänkaaren mittaista ja eri elämänalueille ulottuvaa oppimista. Koska tapahtumassa oli monipuolisesti tekemistä kaikille aina vauvasta vaariin, se tarjosi monta tapaa tutustua biodiversiteettiin ja sen tutkimiseen. Biodiversiteettitiedon ja “tavallisen tallaajan” välisen kuilun kaventaminen onkin erityisen tärkeää, jos haluamme onnistua yliopistojen tehtävässä olla vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Kun tavoitteenamme on saada aikaan yhteiskunnallinen muutos kohti biodiversiteettiystävällisempää maailmaa, on perinteisen virallisen eli formaalin opetuksen tueksi ja rinnalle saatava lisää epävirallista eli non-formaalia opetusta.

Eräs tapahtuman hashtageista tiivisti tapahtuman luonteen hyvin: #rakkaudestalajirikkauteen

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Kirjoittanut Iida-Sofia Holma

Kestävän kehityksen moninaisuus (5/2022)

Terveiset Kestävän kehityksen päiviltä Aalto-yliopistosta!

Roihuvuoren kirsikkapuut olivat kauneimmillaan.

Päivien aikana kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja kestävyyden määrittelyyn ja käsitteellistämiseen liittyen ja pohdittiin kestävyyttä monitieteisesti eri näkökulmista. Näkökulmia oli filosofisesta pohdinnasta alkuperäiskansoihin, ruokatuotannosta terveysvaikutuksiin ja tiedeyhteisöjen toiminnasta koulutuksen kehittämiseen. Kaikille oli yhteistä pyrkimys kokonaisvaltaiseen kestävään toimintaan ja ajatteluun.

Keskeisimpänä mieleen jääneitä ajatuksia:

  • Kestävyyttä tulee edistää eri sektoreilla yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa eri toimijoiden kanssa
  • Kestävien kulutusvalintojen lisäksi tarvitaan kulutuksen vähentämistä
  • Tutkimus on elinehto kestävien valintojen löytämiselle ja tutkimustietoa tarvitaan niin päätöksenteossa kuin yleisessä keskustelussakin.
  • Opettajilla on valtava rooli lasten ja nuorten kasvattamisessa ympäristötietoisuuteen.

Kestävyyden tulisi ulottua yhteiskunnan eri sektoreille.

Pohdintoja ja kysymyksiä pohdintaan:

  • Puhutaanko luontopohjaisista ratkaisuista vai biodiversiteettipohjaisista ratkaisuista?
  • Miten varmistetaan, että ammattiin opiskeleva saa tarpeeksi tietoa kestävyyden reunaehdoista oman ammattiosaamisensa tueksi?
  • Miten tuetaan kestävien arvojen vahvistumista yhteiskunnassa?

Kestävyysterveisin Elli ja Elina

Ahvenanmaan linturallin kuulumisia (4/2022)

Långnabbanin rannoilta on hyvä seurata aamulla mereisten muuttolintujen kulkua eli staijata. Viileään aamuun kannattaa varautua lämpimillä varusteilla.

Ahvenanmaan linturalli eli tuttavallisemmin Ahvis on Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ainejärjestön Symbioosin vuosittain keväisin järjestämä linturalli, johon ovat tervetulleita kaikki linnuista kiinnostuneet. Linturallissa kisaavat 2-5 hengen joukkueet, ja rallissa kerätään niin kutsuttuja lajipinnoja Suomessa luonnonvaraisina tavattavista lintulajeista (tarhakarkulaisia ja kotieläimiä ei siis lasketa). Jokaisesta havaitusta lintulajista saa yhden pinnan. Vähintään yhden joukkueen jäsenistä on tunnistettava laji ja yli puolen joukkueen tulee havaita lintu ja puoltaa lajimääritystä, jotta laji saadaan pinnattua. Toisin sanoin viiden tai neljän hengen joukkueissa kolmen tulee havaita lintu ja kolmen hengen joukkueissa kahden havainto riittää. Havainnon saamiseksi riittää myös äänihavainto. Kisa-aika on 12 tuntia.

”Itselleni tämä oli jo kuudes Ahvis. Tänä vuonna kisaviikonloppu oli 22.4–24.4., mikä näkyi suurena lajikirjona. Oma joukkueeni sai 97 lajia, mikä oli joukkueemme uusi ennätys! Kisan voitto vietiin huikealla 125 lajin potilla.”

Mitä oppimiskokemuksia Ahvis tarjoaa?

  1. Lintujen seuraaminen luonnossa tarjoaa aidon ympäristön lajintunnistustaitojen kehittämiseen. Luonnossa kun linnut liikkuvat, piilottelevat ja tekevät paljon monipuolisempia ääniä kuin mitä kuvat ja ääninäytteet voivat tarjota. Kaukana näkyvät linnut tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden kehittää omia kiikarointi- ja kaukoputkitaitoja. Monipuolinen äänimaisema myös harjoittaa luonnossa kulkijaa erottamaan, sirahtiko tuosta ohi nyt rastas vai jokin muu laji. Puhumattakaan hienoista yöllisistä pöllöretkistä.
  2. Oppiminen kavereiden kanssa on hauskempaa. Lajintunnistustaitoja kehittää, kun voi kavereiden kanssa yhdessä tutkia lintukirjaa ja pohtia, mitä tuntomerkkejä edessä olevista hanhista pitäisi katsoa. Joukkuetoiminta tarjoaa myös useamman silmä- ja korvaparin löytämään lajeja, ja siten kerryttää enemmän oppimishavaintoja.
  3. Opit yhdistämään elinympäristöt, ajankohdat ja lajit toisiaan. Suurin osa Ahviksen pinnoista kertyy, kun tiedät minkälaisiin erilaisissa ympäristöissä lajit viihtyvät ja milloin ne yleensä saapuvat Suomeen. Mitä lajeja voisi löytää lehtometsästä, entä järvistä ja meren rannalta? Vieläkö pelloilta löytyy hanhia vai ovatko jo kaikki muuttaneet ohitse? Onko mahdollista kuulla jo käki?
  4. Lajien yleisyyden ymmärtäminen on myös osa Ahviskokemusta erityisesti, kun taakse alkaa kertyä useampi Ahvis. Mitkä lajit ovat tänä vuonna runsaita (muistathan huomioida myös vaihtelevan ajankohdan ja sään)?  Tänä vuonna joukkueemme kiinnitti huomiota esimerkiksi siihen, että pellot olivat täynnä kalalokkeja, ja sen sijaan yleensä joka vuosi löytämämme haapana jäi meiltä piilottelemaan ja osoittautuikin vaikeaksi lajiksi muillekin joukkueille.
  5. Elämysten jakaminen muiden joukkueiden ja kavereiden kanssa on osa Ahviksen viehätystä. Mitä muut joukkueet näkivät? Mikä oli teidän mielestänne hienoin/vaikein löytö? Mitä muuta havaitsitte rallin aikana? Havaintojen eli havisten jakaminen innostaa huomaamatta jakamaan omia oppimiskokemuksia ja kenties sytyttää lintuharrastuskipinän, joka jatkuu vielä Ahviksen jälkeenkin.
Ramsholmen lehtometsästä voi löytää valkovuokkojen lisäksi pähkinänakkelin.

Miksi lintujen havainnointi on ajankohtaista?

Luontokato näkyy myös linnuissa. Suomen uhanalaisten lintulajien määrä on kasvanut 72 lajista jo 121 lajiin, mikä on puolet pesimälinnuistamme (Birdlife 2021). Kansalaishavainnoinnilla on iso rooli lintulajien tilan selvittämiseksi. Tänä vuonna käynnistyikin Suomen neljännen Lintuatlaksen kokoaminen. Kuka tahansa voi auttaa Lintuatlaksen kokoamisessa kertomalla omat havaintonsa.

Biodiversiteettikoulutusverkoston kurssitarjonnasta löytyy Oulun yliopiston järjestämä Tiira-kurssi, joka kannustaa lintujen seurantaan ja lajintunnistustaitojen kehittämiseen. Kurssin voi suorittaa etänä omalta paikkakunnaltaan. Kurssi järjestetään seuraavan kerran keväällä 2023, ja kannustamme kaikkia linnuista kiinnostuneita osallistumaan.

Lempilinnun näkeminen on aina yhtä sykähdyttävää. Tässä tapauksessa mustakurkku-uikku eli kavereiden kesken mukuru lipumassa järvimaisemassa.

Aurinkoista kevättä ja hyviä lintuhaviksia toivotellen, Emma

Hyvää naisten tiedepäivää! (2/2022)

Tänään 11.2.2022 on kansainvälinen naisten ja tyttöjen tiedepäivä (International Day of Women and Girls in Science). Päivän tarkoituksena on tuoda esiin ja vahvistaa naisten ja tyttöjen pääsemistä tieteen pariin. Lue lisää naisten ja tyttöjen tiedepäivästä!

Päivän kunniaksi kysyimme hankkeessamme toimivilta naisilta heidän tutkimuksistaan biodiversiteettikysymysten parissa.

Kuka olet?

Mitä tutkit ja miten se linkittyy biodiversiteettiin?

Mikä sinua innostaa tieteessä ja biodiversiteettitutkimuksessa?

Heli Juottonen

Kuva: Anuliina Putkinen
  • Mikrobiologi, tutkijatohtori ja dosentti Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksella.
  • Tutkin maaperän mikrobeja, jotka sitovat hiiltä maaperään ja vapauttavat maaperän hiiltä ilmakehään. Selvitän, miten näiden mikrobien monimuotoisuus ja sen vaihtelu säätelevät hiilen liikkeitä.
  • Uuden löytäminen ja biodiversiteetin kytkeytyminen koko maapallon toimintaan. Maaperän mikrobien biodiversiteetin tutkimuksessa löydetään edelleen kokonaisia uusia mikrobiryhmiä, jotka pyörittävät maapallon ainekiertoja.

Helena Wirta

  • Tutkija Helsingin yliopiston Maataloustieteen osastolla.
  • Tutkin lajiyhteisöjen rakenteita ja lajien vaikutuksia toisiinsa, lähinnä hyönteisyhteisöissä ja erityisesti tarhamehiläisen ja muiden pölyttäjien osalta. Mikään laji ei elä tyhjiössä, vaan on osa erilaisia lajiyhteisöjä, joten lajienväliset suhteet vaikuttavat valtavasti luonnon monimuotoisuuteen, sekä toisin päin.
  • Tieteessä minua innostaa uuden ymmärtäminen, eliöiden toiminnan ja roolien selvittäminen. Eli esimerkiksi minua kiinnostaa se, mistä kaikesta alueen luonnon monimuotoisuus koostuu, mikä kaikki siihen vaikuttaa, ja miten se muuttuu.

Elina Oksanen

  • Kasvifysiologian ja bioteknologian professori Itä-Suomen yliopistossa Ympäristö- ja biotieteiden laitoksella.
  • Tutkin metsäpuiden sopeutumista muuttuvaan ilmastoon ja ympäristöstresseihin. Tutkimuskohteena on ollut erityisesti koivut ja haapa ja lähestymistapani ’kokeellinen’, eli olen suorittanut kymmeniä kokeita, joissa taimia/puita on altistettu mm. kohotetulle otsonille, hiilidioksidille, lämpötilan nousulle, typpilaskeumalle, kuivuudelle ja märkyydelle, erikseen ja yhteisvaikutuksena. Kasvien fysiologiset vasteet, esimerkiksi fotosynteesin aleneminen ja puolustusmekanismien aktivoituminen, vaikuttavat kasvien sopeutumiskykyyn muuttuvissa olosuhteissa, mikä puolestaan kytkeytyy biodiversiteettiin. Stressinkestävät kasvit valtaavat alaa ja herkät joutuvat väistymään. Yleisesti ottaen ympäristöstressit lisäävät luontokatoa ja heikentävät biodiversiteettiä. Tällä hetkellä meneillään on pitkäaikainen kenttäkoe, jossa seurataan suomalaisten ja italiaisten raudus- ja hieskoivualkuperien sopeutumiskykyä nopeasti lämpenevään ilmastoon Firenzessä, Punkaharjulla ja Kolarissa.
  • Tiesin jo ala-asteella, että minusta tulee biologi. Muita vaihtoehto ei juurikaan ollut. Kun Helsingin yliopiston ovet avautuivat minulle syksyllä 1984, tiesin olevani oikeassa paikassa. Samalla tiellä (tai oikeammin polulla) kuljen edelleen, oppien joka päivä uusia asioita luonnon monimuotoisuudesta ja yhteyksistä ihmisen toimintaan. Biodiversiteetti-näkökulma on avannut uuden tavan nähdä koko biologian oppiaine.
  • Tutkimus ja tiede on avain parempaan tulevaisuuteen. Ihminen on ottanut maapallon käyttöönsä, mutta nyt on viimeinen hetki tehdä kaikkemme, jotta pystymme paremmin havainnoimaan ja seuraamaan luonnon tilaa, ja keksimään ratkaisuja ja toimenpiteitä luonnon ennallistamiseen ja suojeluun. Päätöksenteon on pohjauduttava tutkimusperustaiseen tietoon. Luontokadon ja ilmastonmuutoksen kytkeytyminen toisiinsa tulee saada kaikkien tietoon, mikä vaatii tutkimuksen lisäksi koulutusta ja paljon puhetta ja näkyvyyttä eri medioissa. Työssäni innostaa erityisesti yhteistyön ja monitieteisyyden voima. Johdan Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman biodiversiteettikoulutusverkoston työtä, ja tässä näkyy valtava innostus ja yhteistyön tarve koulutuskentällä. Kehitän myös kansainvälistä yhteistyötä jatkuvasti, parhaillaan Mongolian suuntaan, joka on biodiversiteetiltään uskomattoman monimuotoinen maa, mm. taiga-metsineen, mutta altis ilmastonmuutokselle. Yhteisvoimin me tutkijat pyrimme edistämään kestävää kehitystä, kaikkialla maailmassa. Ihmisten tekemien valtioiden rajat ja tittelit hämärtyvät ja unohtuvat kun aletaan puhua luonnosta tai kun päästään maastoon. Lopulta meillä on vain tämä yksi sinivihreä planeetta ja sen luonto, josta meidän on huolehdittava ilman ehtoja.

Elina Hannuksela

  • Aikuiskasvatustieteen maisterivaiheen opiskelija, osaamisen ja hyvinvoinnin kehittämisen tuleva asiantuntija ja opetusavustaja Biodiversiteettikoulutusverkostossa.
  • Teen tällä hetkellä aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielmaani osaamisen kehittämiseen liittyen asiantuntijaorganisaatiossa. Tarkempi rajaukseni liittyy työntekijän (osaamis)potentiaaliin. Globaaleilla muutosvoimilla, kuten luonnon monimuotoisuuden heikkenemisellä, on suuria vaikutuksia myös siihen, millaista osaamista tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Tulevaisuudessa keskeistä on, kuinka voimme samanaikaisesti kehittää sekä yksilöiden hyvinvointia että vastuullista ja kestävää työelämää, joka huomioi myös ympäristön tarpeet. Keskeisintä on eri tasojen – yksilöiden, yhteisöjen ja ympäristöjen – tarpeiden yhteensovittaminen. 
  • Tieteessä ja työelämässä olen erityisen kiinnostunut poikkitieteellisyydestä. Uskon, että globaaleja ja paikallisia haasteita voidaan ratkaista juuri useampien toimijoiden vuorovaikutuksen avulla. Biodiversiteettitutkimuksessa olen kiinnostunut siitä, kuinka siihen liittyvää osaamista voitaisiin kasvattaa ja huomioida formaaleissa ja informaaleissa oppimisympäristöissä – tätä olenkin osaltani toteuttamassa Biodiversiteettikoulutusverkostossa.