Mitä kuuluu Biodiversiteettikoulutusverkostolle? (6/2022)

Maisemia Tiilikkajärven kansallispuistosta kesäkuussa 2022. Kuva: Elli Hämynen

Kesä on tullut ja hanke edennyt. Tässä kuulumisia siitä, missä hankkeessa mennään ja millä miettein suuntaamme kesälaitumille.

Verkoston opetusyhteistyösopimus (tuttavallisemmin ristiinopiskelusopimus) on allekirjoitettu Itä-Suomen, Helsingin, Turun, Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Mukana sopimuksessa on tällä hetkellä osaamista lajintuntemuksesta, eri ekosysteemien ekologiasta, ekologian tutkimusmenetelmistä sekä yleisesti biodiversiteetin tilasta.

Kokonaan uusilla kursseilla paneudutaan trooppisiin kasviheimoihin, uhanalaisuusarviointeihin ja luontokadon syihin, seurauksiin ja ratkaisuihin (lue lisää Biodiversity.now -kurssista aiemmasta blogista). Monimuotoisia suoritustapoja on kehitetty suoteemaisiin kursseihin, kalojen populaatiomallinnukseen sekä trooppisiin kasviheimoihin liittyen.

Kenttäkurssien osalta ensi syksynä pilotoidaan kääpäkurssia, jonka myötä saadaan kokemusta siitä, miten kenttäkurssiyhteistyötä voidaan jatkossa vahvistaa enemmänkin.

Muita ensi lukuvuoden aikana verkoston ristiinopiskeluna opetettavia teemoja ovat lintujen lajintuntemus, luonnonsuojelun perusteet, planetaarinen hyvinvointi, kasvien lajintuntemus, talviekologia, metsäekologia ja metsämaan ekologia.

Suurin osa kursseista on maisteritason kursseja, jotka luovat biologian, ympäristötieteiden ja maatalous- ja metsätieteiden opiskelijoille mahdollisuuden monipuolistaa omaa opintopolkuaan.

Ja mikä hienointa, kurssit ovat auki kaikkien verkoston yliopistojen opiskelijoille eli hankkeemme tavoite biodiversiteettiosaamisen vahvistamisesta ja laajemmasta opetusyhteistyöstä on ottanut ison askeleen. Eikä tämä jää tähän, vaan nyt allekirjoitetun sopimuksen myötä kurssitarjontaa laajennetaan seuraavaksi lukuvuodeksi. Yhteistyön piiriin lisätään kursseja lukuvuotta 2023-2024 varten jo syksyn 2022 aikana. Lisää keskusteluja ja pohdintaa kuitenkin tarvitaan myös jatkossa, jotta yhteistyötä saadaan laajennettua ja ylläpidettyä.

Verkoston käytännön opetusyhteistyö käynnistyy siis toden teolla syksyllä ja ennen sitä tarkennamme vielä kurssien ilmoittautumiskäytäntöjä sekä suoritusohjeita. Lisäksi syksyllä avattavan Biodiversity.now-kurssin videosisältöjä työstetään ahkerasti Sitralta saamamme lisärahoituksen turvin.

Olemme myös saaneet verkostoon mukaan opiskelijaedustajia eri yliopistoista, ja näin pystymme kehittämään opetusyhteistyön toimintamallia opiskelijoiden näkemysten mukaisesti.

Tarkempia tietoja kurssitarjonnasta tulossa nettisivuille piakkoin!

Ihanan monimuotoista kesää toivottaen Elli

Tiilikkajärven kansallispuiston pitkospuita kesäkuussa 2022. Kuva: Elli Hämynen

Kuulumisia LUMA-päiviltä (6/2022)

Luma-keskus Suomi järjesti 13.6.-14.6. LUMA-päivät 2022 -tapahtuman. Tapahtuma järjestettiin Aalto-yliopistolla ja se kokosi yhteen eri puolelta maailmaa olevia luonnontieteiden ja matematiikan opetuksesta kiinnostuneita vieraita. Tapahtumaan osallistui eri alojen ja koulutustasojen opettajia, tiedekasvattajia, tutkijoita ja asiantuntijoita.

Tapahtuman tarkoituksena oli keskustella tiedekasvatuksesta, motivoitua ja saada uusia ideoita työpajoista, sekä verkostoitua muiden tiedekasvattajien kanssa. Opettajien roolin tärkeydestä tiedekasvatuksessa puhuttiin paljon puheenvuoroissa. Eräässä puheenvuorossa sanottiin, että yhden opettajan vaikutus kestää noin 100 vuotta eli toisin sanoen yhden opettajan tekemä työ jatkaa olemassaoloaan pitkälle tämän aktiivisen uran jälkeenkin. Voidaan siis syystäkin korostaa, kuinka isossa osassa tiedekasvattajat ovat motivoimaan ja houkuttelemaan seuraavia sukupolvia tieteen äärelle. Suomen tiedepääoman kasvattamisen vuoksi tieteisiin innostaminen on tärkeää läpi ihmisen elämän: varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja sen yli. Opettajilla on siis suuri merkitys Suomen tulevaisuuden ja kehityksen kannalta.

Tapahtuma oli myös oiva tapa verkostoitua ja kuulla erilaisista opetusprojekteista ympäri maailmaa. Ideoiden ja kokemusten jakaminen muiden kanssa tuntui hedelmälliseltä tavalta kehittää omaa osaamista ja keksiä uusia lähestymistapoja opetukseen. Oli myös hienoa huomata, kuinka eri alueiden erityispiirteet oli huomioitu opetuksessa. Esimerkiksi maassa, jossa kuivuus on suuri maatalouteen vaikuttava tekijä, oli kehitelty opetusprojekti kastelujärjestelmän rakentamisen ympärille. Toisessa maassa, missä on ongelmia kotitalouksien öljyjätteiden käsittelyssä, kehiteltiin oppilaiden kanssa tapa muuttaa öljy saippuaksi naapurustoihin sijoitettavien automaattien avulla.

Erilaiset työpajat esittelivät uusia tapoja ja menetelmiä opettamiseen. Virtuaalisuus, kuten esimerkiksi virtuaalilabrat ja -vierailut, avaavat paljon ovia oppilaille, jotka eivät normaalisti pääsisi fyysisesti osallistumaan vierailuille. Myös virtuaalinen pelillisyys oli kiinnostavaa. Monen eri aiheen ympärille rakennetut virtuaaliset pakopelit olivat hauska tapa sekä oppia teoriaa että harjoitella ongelmanratkaisukykyjä. Virtuaalisuuden lisäksi ilmiöpohjainen oppiminen, projektioppiminen ja yritysyhteistyö olivat tärkeässä asemassa tapahtumassa ja kuvastavat mielestäni hyvin tiedekasvatuksen tämän hetken trendejä.

Tapahtuma oli kaikin puolin antoisa. Keskustelut ja työpajat virittivät tarkastelemaan sitä, kuinka tärkeää on tiedekasvatus ja kuinka motivoituneita opettajia ja muita toimijoita Suomessa (sekä muualla maailmassa) oikein on. Uusien ajatusten ja menetelmien käyttöönotto onkin varmasti helpompaa, kun niitä on viemässä eteenpäin tieteistä innostuneet opettajat ja kasvattajat ja uudistukset kohtaavat ruohonjuuritason tarpeet ja vaatimukset.

Kirjoittanut Iida-Sofia Holma

BioBlitz Turku 2022 ja #rakkaudestalajirikkauteen (6/2022)

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

BioBlitz on tapahtuma, jonka tavoitteena on kartoittaa kaikki (tai mahdollisimman paljon) eliölajeja rajatulta alueelta tiettynä ajankohtana. 21.-22.5.2022 järjestettiin BioBlitz Turku 2022. BioBlitzeillä on pitkä historia ja niitä on järjestetty ympäri maailmaa jo vuodesta 1996. Turun BioBlitzissä kartoitettiin Turun kampusalueen ja Vanhankaupungin eliölajeja 24 tunnin ajan. Tapahtuman päättyessä lajeja oli löytynyt noin 600. Lajimäärä todennäköisesti tulee vielä kasvamaan tunnistamisen edetessä.

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Eliöiden kartoittamisen lisäksi tapahtumassa oli paljon yleisötoimintaa. Asiantuntijat pitivät pitkin vuorokautta kaikille avoimia yleisöluentoja. Luentojen aiheet vaihtelivat lepakoista aina luonnontieteellisten museoiden merkitykseen. Luennot toimivat hyvänä alustana jakaa tietoa biodiversiteetistä monipuolisesti kaikille kiinnostuneille, ja ne myös raottavat ovea yliopistojen ja tutkimuksen maailmaan. Luennot myös mahdollistavat keskustelun ja vuorovaikutuksen asiantuntijan ja “tavallisen” kansalaisen välillä. Yhteisen kanssakäymisen kautta voidaan madaltaa kynnystä tiedon jakamiseen ja vastaanottamiseen, sekä synnyttää yhteisiä oivalluksia luonnosta.

Luentojen lisäksi tapahtumassa pääsi kokeilemaan eliöiden tutkimiseen liittyviä käytännöntaitoja. Esimerkiksi mikroskoopin käyttöön pääsi tutustumaan vapaasti käytössä olevien mikroskooppien ja punkkinäytteiden avulla, sekä eliöiden kartoittamista pääsi kokeilemaan osallistumalla havaintoretkille asiantuntijoiden opastuksella. Näiden lisäksi tapahtumassa oli tarjolla tiedepajoja lapsille ja nuorille. Tiedepajoissa tutustuttiin mm. happo-emäs-reaktioihin, nestetypen ominaisuuksiin ja maaeliöiden tunnistamiseen. Lapset ja nuoret pääsivät oppimaan erilaisia taitoja ja tietoja tekemällä ja kokeilemalla, oikeassa laboratoriossa. Tällainen tekemällä oppiminen jättää hyvin erilaisen muistijäljen oppijaan kuin esimerkiksi saman tiedon oppiminen vain lukemalla tai kuuntelemalla. Elämyksellinen ilmiöiden ja eliöiden havainnoiminen myös herättää oppijassa kiinnostuksen aiheisiin, jotka ehkä aikaisemmin eivät ole tuntuneet niin kiinnostavilta.

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Tämänkaltainen tapahtuma myös tukee ja ylläpitää jatkuvaa oppimista, jolla tarkoitetaan koko elämänkaaren mittaista ja eri elämänalueille ulottuvaa oppimista. Koska tapahtumassa oli monipuolisesti tekemistä kaikille aina vauvasta vaariin, se tarjosi monta tapaa tutustua biodiversiteettiin ja sen tutkimiseen. Biodiversiteettitiedon ja “tavallisen tallaajan” välisen kuilun kaventaminen onkin erityisen tärkeää, jos haluamme onnistua yliopistojen tehtävässä olla vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Kun tavoitteenamme on saada aikaan yhteiskunnallinen muutos kohti biodiversiteettiystävällisempää maailmaa, on perinteisen virallisen eli formaalin opetuksen tueksi ja rinnalle saatava lisää epävirallista eli non-formaalia opetusta.

Eräs tapahtuman hashtageista tiivisti tapahtuman luonteen hyvin: #rakkaudestalajirikkauteen

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Kirjoittanut Iida-Sofia Holma

Kestävän kehityksen moninaisuus (5/2022)

Terveiset Kestävän kehityksen päiviltä Aalto-yliopistosta!

Roihuvuoren kirsikkapuut olivat kauneimmillaan.

Päivien aikana kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja kestävyyden määrittelyyn ja käsitteellistämiseen liittyen ja pohdittiin kestävyyttä monitieteisesti eri näkökulmista. Näkökulmia oli filosofisesta pohdinnasta alkuperäiskansoihin, ruokatuotannosta terveysvaikutuksiin ja tiedeyhteisöjen toiminnasta koulutuksen kehittämiseen. Kaikille oli yhteistä pyrkimys kokonaisvaltaiseen kestävään toimintaan ja ajatteluun.

Keskeisimpänä mieleen jääneitä ajatuksia:

  • Kestävyyttä tulee edistää eri sektoreilla yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa eri toimijoiden kanssa
  • Kestävien kulutusvalintojen lisäksi tarvitaan kulutuksen vähentämistä
  • Tutkimus on elinehto kestävien valintojen löytämiselle ja tutkimustietoa tarvitaan niin päätöksenteossa kuin yleisessä keskustelussakin.
  • Opettajilla on valtava rooli lasten ja nuorten kasvattamisessa ympäristötietoisuuteen.

Kestävyyden tulisi ulottua yhteiskunnan eri sektoreille.

Pohdintoja ja kysymyksiä pohdintaan:

  • Puhutaanko luontopohjaisista ratkaisuista vai biodiversiteettipohjaisista ratkaisuista?
  • Miten varmistetaan, että ammattiin opiskeleva saa tarpeeksi tietoa kestävyyden reunaehdoista oman ammattiosaamisensa tueksi?
  • Miten tuetaan kestävien arvojen vahvistumista yhteiskunnassa?

Kestävyysterveisin Elli ja Elina

Ahvenanmaan linturallin kuulumisia (4/2022)

Långnabbanin rannoilta on hyvä seurata aamulla mereisten muuttolintujen kulkua eli staijata. Viileään aamuun kannattaa varautua lämpimillä varusteilla.

Ahvenanmaan linturalli eli tuttavallisemmin Ahvis on Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ainejärjestön Symbioosin vuosittain keväisin järjestämä linturalli, johon ovat tervetulleita kaikki linnuista kiinnostuneet. Linturallissa kisaavat 2-5 hengen joukkueet, ja rallissa kerätään niin kutsuttuja lajipinnoja Suomessa luonnonvaraisina tavattavista lintulajeista (tarhakarkulaisia ja kotieläimiä ei siis lasketa). Jokaisesta havaitusta lintulajista saa yhden pinnan. Vähintään yhden joukkueen jäsenistä on tunnistettava laji ja yli puolen joukkueen tulee havaita lintu ja puoltaa lajimääritystä, jotta laji saadaan pinnattua. Toisin sanoin viiden tai neljän hengen joukkueissa kolmen tulee havaita lintu ja kolmen hengen joukkueissa kahden havainto riittää. Havainnon saamiseksi riittää myös äänihavainto. Kisa-aika on 12 tuntia.

”Itselleni tämä oli jo kuudes Ahvis. Tänä vuonna kisaviikonloppu oli 22.4–24.4., mikä näkyi suurena lajikirjona. Oma joukkueeni sai 97 lajia, mikä oli joukkueemme uusi ennätys! Kisan voitto vietiin huikealla 125 lajin potilla.”

Mitä oppimiskokemuksia Ahvis tarjoaa?

  1. Lintujen seuraaminen luonnossa tarjoaa aidon ympäristön lajintunnistustaitojen kehittämiseen. Luonnossa kun linnut liikkuvat, piilottelevat ja tekevät paljon monipuolisempia ääniä kuin mitä kuvat ja ääninäytteet voivat tarjota. Kaukana näkyvät linnut tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden kehittää omia kiikarointi- ja kaukoputkitaitoja. Monipuolinen äänimaisema myös harjoittaa luonnossa kulkijaa erottamaan, sirahtiko tuosta ohi nyt rastas vai jokin muu laji. Puhumattakaan hienoista yöllisistä pöllöretkistä.
  2. Oppiminen kavereiden kanssa on hauskempaa. Lajintunnistustaitoja kehittää, kun voi kavereiden kanssa yhdessä tutkia lintukirjaa ja pohtia, mitä tuntomerkkejä edessä olevista hanhista pitäisi katsoa. Joukkuetoiminta tarjoaa myös useamman silmä- ja korvaparin löytämään lajeja, ja siten kerryttää enemmän oppimishavaintoja.
  3. Opit yhdistämään elinympäristöt, ajankohdat ja lajit toisiaan. Suurin osa Ahviksen pinnoista kertyy, kun tiedät minkälaisiin erilaisissa ympäristöissä lajit viihtyvät ja milloin ne yleensä saapuvat Suomeen. Mitä lajeja voisi löytää lehtometsästä, entä järvistä ja meren rannalta? Vieläkö pelloilta löytyy hanhia vai ovatko jo kaikki muuttaneet ohitse? Onko mahdollista kuulla jo käki?
  4. Lajien yleisyyden ymmärtäminen on myös osa Ahviskokemusta erityisesti, kun taakse alkaa kertyä useampi Ahvis. Mitkä lajit ovat tänä vuonna runsaita (muistathan huomioida myös vaihtelevan ajankohdan ja sään)?  Tänä vuonna joukkueemme kiinnitti huomiota esimerkiksi siihen, että pellot olivat täynnä kalalokkeja, ja sen sijaan yleensä joka vuosi löytämämme haapana jäi meiltä piilottelemaan ja osoittautuikin vaikeaksi lajiksi muillekin joukkueille.
  5. Elämysten jakaminen muiden joukkueiden ja kavereiden kanssa on osa Ahviksen viehätystä. Mitä muut joukkueet näkivät? Mikä oli teidän mielestänne hienoin/vaikein löytö? Mitä muuta havaitsitte rallin aikana? Havaintojen eli havisten jakaminen innostaa huomaamatta jakamaan omia oppimiskokemuksia ja kenties sytyttää lintuharrastuskipinän, joka jatkuu vielä Ahviksen jälkeenkin.
Ramsholmen lehtometsästä voi löytää valkovuokkojen lisäksi pähkinänakkelin.

Miksi lintujen havainnointi on ajankohtaista?

Luontokato näkyy myös linnuissa. Suomen uhanalaisten lintulajien määrä on kasvanut 72 lajista jo 121 lajiin, mikä on puolet pesimälinnuistamme (Birdlife 2021). Kansalaishavainnoinnilla on iso rooli lintulajien tilan selvittämiseksi. Tänä vuonna käynnistyikin Suomen neljännen Lintuatlaksen kokoaminen. Kuka tahansa voi auttaa Lintuatlaksen kokoamisessa kertomalla omat havaintonsa.

Biodiversiteettikoulutusverkoston kurssitarjonnasta löytyy Oulun yliopiston järjestämä Tiira-kurssi, joka kannustaa lintujen seurantaan ja lajintunnistustaitojen kehittämiseen. Kurssin voi suorittaa etänä omalta paikkakunnaltaan. Kurssi järjestetään seuraavan kerran keväällä 2023, ja kannustamme kaikkia linnuista kiinnostuneita osallistumaan.

Lempilinnun näkeminen on aina yhtä sykähdyttävää. Tässä tapauksessa mustakurkku-uikku eli kavereiden kesken mukuru lipumassa järvimaisemassa.

Aurinkoista kevättä ja hyviä lintuhaviksia toivotellen, Emma

Hyvää naisten tiedepäivää! (2/2022)

Tänään 11.2.2022 on kansainvälinen naisten ja tyttöjen tiedepäivä (International Day of Women and Girls in Science). Päivän tarkoituksena on tuoda esiin ja vahvistaa naisten ja tyttöjen pääsemistä tieteen pariin. Lue lisää naisten ja tyttöjen tiedepäivästä!

Päivän kunniaksi kysyimme hankkeessamme toimivilta naisilta heidän tutkimuksistaan biodiversiteettikysymysten parissa.

Kuka olet?

Mitä tutkit ja miten se linkittyy biodiversiteettiin?

Mikä sinua innostaa tieteessä ja biodiversiteettitutkimuksessa?

Heli Juottonen

Kuva: Anuliina Putkinen
  • Mikrobiologi, tutkijatohtori ja dosentti Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksella.
  • Tutkin maaperän mikrobeja, jotka sitovat hiiltä maaperään ja vapauttavat maaperän hiiltä ilmakehään. Selvitän, miten näiden mikrobien monimuotoisuus ja sen vaihtelu säätelevät hiilen liikkeitä.
  • Uuden löytäminen ja biodiversiteetin kytkeytyminen koko maapallon toimintaan. Maaperän mikrobien biodiversiteetin tutkimuksessa löydetään edelleen kokonaisia uusia mikrobiryhmiä, jotka pyörittävät maapallon ainekiertoja.

Helena Wirta

  • Tutkija Helsingin yliopiston Maataloustieteen osastolla.
  • Tutkin lajiyhteisöjen rakenteita ja lajien vaikutuksia toisiinsa, lähinnä hyönteisyhteisöissä ja erityisesti tarhamehiläisen ja muiden pölyttäjien osalta. Mikään laji ei elä tyhjiössä, vaan on osa erilaisia lajiyhteisöjä, joten lajienväliset suhteet vaikuttavat valtavasti luonnon monimuotoisuuteen, sekä toisin päin.
  • Tieteessä minua innostaa uuden ymmärtäminen, eliöiden toiminnan ja roolien selvittäminen. Eli esimerkiksi minua kiinnostaa se, mistä kaikesta alueen luonnon monimuotoisuus koostuu, mikä kaikki siihen vaikuttaa, ja miten se muuttuu.

Elina Oksanen

  • Kasvifysiologian ja bioteknologian professori Itä-Suomen yliopistossa Ympäristö- ja biotieteiden laitoksella.
  • Tutkin metsäpuiden sopeutumista muuttuvaan ilmastoon ja ympäristöstresseihin. Tutkimuskohteena on ollut erityisesti koivut ja haapa ja lähestymistapani ’kokeellinen’, eli olen suorittanut kymmeniä kokeita, joissa taimia/puita on altistettu mm. kohotetulle otsonille, hiilidioksidille, lämpötilan nousulle, typpilaskeumalle, kuivuudelle ja märkyydelle, erikseen ja yhteisvaikutuksena. Kasvien fysiologiset vasteet, esimerkiksi fotosynteesin aleneminen ja puolustusmekanismien aktivoituminen, vaikuttavat kasvien sopeutumiskykyyn muuttuvissa olosuhteissa, mikä puolestaan kytkeytyy biodiversiteettiin. Stressinkestävät kasvit valtaavat alaa ja herkät joutuvat väistymään. Yleisesti ottaen ympäristöstressit lisäävät luontokatoa ja heikentävät biodiversiteettiä. Tällä hetkellä meneillään on pitkäaikainen kenttäkoe, jossa seurataan suomalaisten ja italiaisten raudus- ja hieskoivualkuperien sopeutumiskykyä nopeasti lämpenevään ilmastoon Firenzessä, Punkaharjulla ja Kolarissa.
  • Tiesin jo ala-asteella, että minusta tulee biologi. Muita vaihtoehto ei juurikaan ollut. Kun Helsingin yliopiston ovet avautuivat minulle syksyllä 1984, tiesin olevani oikeassa paikassa. Samalla tiellä (tai oikeammin polulla) kuljen edelleen, oppien joka päivä uusia asioita luonnon monimuotoisuudesta ja yhteyksistä ihmisen toimintaan. Biodiversiteetti-näkökulma on avannut uuden tavan nähdä koko biologian oppiaine.
  • Tutkimus ja tiede on avain parempaan tulevaisuuteen. Ihminen on ottanut maapallon käyttöönsä, mutta nyt on viimeinen hetki tehdä kaikkemme, jotta pystymme paremmin havainnoimaan ja seuraamaan luonnon tilaa, ja keksimään ratkaisuja ja toimenpiteitä luonnon ennallistamiseen ja suojeluun. Päätöksenteon on pohjauduttava tutkimusperustaiseen tietoon. Luontokadon ja ilmastonmuutoksen kytkeytyminen toisiinsa tulee saada kaikkien tietoon, mikä vaatii tutkimuksen lisäksi koulutusta ja paljon puhetta ja näkyvyyttä eri medioissa. Työssäni innostaa erityisesti yhteistyön ja monitieteisyyden voima. Johdan Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman biodiversiteettikoulutusverkoston työtä, ja tässä näkyy valtava innostus ja yhteistyön tarve koulutuskentällä. Kehitän myös kansainvälistä yhteistyötä jatkuvasti, parhaillaan Mongolian suuntaan, joka on biodiversiteetiltään uskomattoman monimuotoinen maa, mm. taiga-metsineen, mutta altis ilmastonmuutokselle. Yhteisvoimin me tutkijat pyrimme edistämään kestävää kehitystä, kaikkialla maailmassa. Ihmisten tekemien valtioiden rajat ja tittelit hämärtyvät ja unohtuvat kun aletaan puhua luonnosta tai kun päästään maastoon. Lopulta meillä on vain tämä yksi sinivihreä planeetta ja sen luonto, josta meidän on huolehdittava ilman ehtoja.

Elina Hannuksela

  • Aikuiskasvatustieteen maisterivaiheen opiskelija, osaamisen ja hyvinvoinnin kehittämisen tuleva asiantuntija ja opetusavustaja Biodiversiteettikoulutusverkostossa.
  • Teen tällä hetkellä aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielmaani osaamisen kehittämiseen liittyen asiantuntijaorganisaatiossa. Tarkempi rajaukseni liittyy työntekijän (osaamis)potentiaaliin. Globaaleilla muutosvoimilla, kuten luonnon monimuotoisuuden heikkenemisellä, on suuria vaikutuksia myös siihen, millaista osaamista tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Tulevaisuudessa keskeistä on, kuinka voimme samanaikaisesti kehittää sekä yksilöiden hyvinvointia että vastuullista ja kestävää työelämää, joka huomioi myös ympäristön tarpeet. Keskeisintä on eri tasojen – yksilöiden, yhteisöjen ja ympäristöjen – tarpeiden yhteensovittaminen. 
  • Tieteessä ja työelämässä olen erityisen kiinnostunut poikkitieteellisyydestä. Uskon, että globaaleja ja paikallisia haasteita voidaan ratkaista juuri useampien toimijoiden vuorovaikutuksen avulla. Biodiversiteettitutkimuksessa olen kiinnostunut siitä, kuinka siihen liittyvää osaamista voitaisiin kasvattaa ja huomioida formaaleissa ja informaaleissa oppimisympäristöissä – tätä olenkin osaltani toteuttamassa Biodiversiteettikoulutusverkostossa. 

Biodiversity.now – Ymmärrystä luontokadosta uuden verkkokurssin avulla (1/2022)

Hyvää kansainvälistä koulutuksen päivää!

Olemme päässeet hankkeessa hyvin liikkeelle opetuksen kehittämisen merkeissä. Kansainvälisen koulutuksen päivän kunniaksi haluamme syventyä Biodiversity.now -kurssiin, jota olemme tekemässä yhdessä Climate Universityn ja UnaEuropan kanssa.

Kurssista

Biodiversity.now -kurssista on tulossa viiden opintopisteen laajuinen kurssikokonaisuus, joka koostuu kahden opintopisteen MOOC-osiosta ja kolmen opintopisteen projektityöosiosta. Kurssi tulee olemaan osa myös Climate Universityn ja UnaEuropan kurssitarjontaa, joten se on englanninkielinen. Koemme kansainvälisen kurssin olevan oivallinen tapa lähestyä globaaleja ratkaisuja vaativaa biodiversiteettikriisiä!

Biodiversity.now -kurssilla käsitellään muun muassa biodiversiteetin muodostumista ja biodiversiteettikriisin käsitettä. Toisiinsa vahvasti linkittyviä ja päällekkäisiä käsitteitä biodiversiteettiin liittyen on reilusti.

Biodiversity.now -kurssi on maisteritason kurssi, mutta avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Tavoitteenamme on kehittää biodiversiteettiaiheinen kurssi, joka olisi mahdollisimman monitieteinen ja kiinnostava. Haluamme, että kurssi tarjoaa mielenkiintoista sisältöä opiskelijan tieteenalasta riippumatta ja tavoitteenamme on herättää opiskelijan kiinnostus biodiversiteettiaiheisiin sekä tarjota konkreettisia ratkaisuja biodiversiteettikriisin pysäyttämiseksi. Kurssilla haluamme korostaa opiskelijoiden omaa toimijuutta ja osallisuutta yhteiskunnallisessa muutoksessa kannustamalla miettimään ja pohtimaan biodiversiteettikriisiä opiskelijan oman alan ja tulevaisuuden kannalta. Kurssin suunnitellaan toimivan myös peruskoulun tai toisen asteen opettajien lisäkoulutuksena ja näin tukevan jatkuvaa oppimista biodiversiteettiaiheiden parissa. Kurssityöhön on saatu ideoita ja tukea Jyväskylän Kestävyys- ja vastuullisuusseminaarin osallistujilta, ja kurssityössä on mukana yhteistyökumppaneita eri yrityksistä ja oppilaitoksista.

Moduulit

Kurssi sisältää yhteensä viisi moduulia sekä taustatieto-osion, jonka tarkoituksena on tarjota tukea kurssin opiskeluun ja taustatietoa opiskelijoille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta biodiversiteettiaiheista. Ensimmäisessä moduulissa esittelemme, mitä biodiversiteetillä ja biodiversiteettikriisillä tarkoitetaan ja pohdimme, miten biodiversiteettikriisi linkittyy kestävyyskriisiin. Moduulissa haluamme myös käydä läpi biodiversiteettikeskusteluun liittyviä arvoja.

Toisessa moduulissa syvennymme luonnon monimuotoisuutta uhkaaviin tekijöihin: Mitä biodiversiteetin heikkeneminen tarkoittaa ja mitkä tekijät sitä aiheuttavat?  Tarkastelemme ihmistoimintaa biodiversiteettikriisin ajajana. Lisäksi toisen moduulin lopussa käymme läpi, miten biodiversiteettiä tutkitaan ja miksi tutkimus on tärkeää. Tavoitteenamme on tuoda esiin tutkijoita ja asiantuntijoita sekä heidän biodiversiteettiin linkittyvää tutkimustaan.

Moduulissa kolme keskitymme etsimään ratkaisuja biodiversiteettikriisiin. Tärkeää on tarjota keinoja oman osaamisen hyödyntämiseksi biodiversiteetin suojelussa ja kriisin pysäyttämisessä. Haluamme tässä moduulissa tuoda esiin mahdollisimman monitieteellisen kattauksen vaikuttamisen keinoja.

Neljäs moduuli kattaa biodiversiteetin ajankohtaisimmat aiheet sekä pohtii median vaikutuksia ajatteluumme ja toimintaamme sekä sitä, miten mediaan tulisi suhtautua. Tavoitteenamme on tarjota kuva luonnon monimuotoisuuteen linkittyvien aiheiden kehityssuunnista sekä ymmärrystä siitä, minkälainen rooli medialla on biodiversiteettiaiheista puhuttaessa. Moduulissa katse käännetään syistä ja seurauksista tulevaisuuteen. Viidennessä moduulissa keräämme kurssin opiskelijoilta palautetta sekä ohjaamme opiskelijoita itsereflektioon. Lisäksi hyödynnämme palautetta kurssin kehittämiseksi.

Menetelmät

MOOC-kurssilla käytettävien menetelmien valinnassa kiinnitämme huomiota itseohjautuvuuteen, oppimisen aktivointiin ja osaamisen syventämiseen sekä tehtävien tarkoituksenmukaisuuteen ja siihen, millaista työtä tehtävien tarkistaminen vaatii opettajalta. Videoiden yhteydessä on tarkoituksena aktivoida opiskelijoita pohtimaan teemaa ja seuraamaan omaa oppimista. Kurssin tehtäviin on suunniteltu keskustelualuetehtäviä, joissa opiskelijat pääsevät kirjoittamaan lyhyitä tekstejä eri näkökulmista ja tutustumaan toistensa vastauksiin. Nämä tehtävät myös ohjaavat opiskelijoita itsereflektioon biodiversiteettikysymysten ja oman alan ja kokemusmaailman yhteydestä. Tehtävien kautta halutaan paitsi kerrata keskeisiä asioita ja luoda motivaatiota oppimiseen, myös kannustaa opiskelijoita pohtimaan omaa ja oman alan arvoja ohjaavaa toimintaa. Kurssin video- ja lukumateriaalit soveltuvat tutustuttaviksi myös ilman suoritustavoitteita.

Projektityöosuus

Kurssin projektityöosuus on MOOC-kurssia vapaampi kokonaisuus ja pääsääntöisesti kurssia opettavan opettajan vastuulla. Hankkeessa keskitymme kokoamaan esimerkkejä ja ideoita projektitehtäviksi kurssille. Tavoitteena on, että kurssin projektityöosuudella voidaan syventyä biodiversiteettiaiheeseen sellaisilla menetelmillä, jotka eivät MOOC-kurssilla ole mahdollisia. Tällaisia työtapoja voivat esimerkiksi olla ryhmätyöskentelyt, tapaustutkimukset tai tutkimussuunnitelman laatiminen. Projektiosuudella opiskelijan on myös mahdollista saada henkilökohtaisempaa palautetta kuin MOOC-kurssilla.

Kurssin suunniteltu rakenne. Kurssin oppimateriaali auttaa uusien tietojen oppimisessa ja lukumateriaalin avulla opiskelija pääsee syventämään ja täydentämään osaamistaan. Kurssin tehtävien avulla syvennetään ja monipuolistetaan oppimista sekä päästään pohtimaan omia arvoja ja näkökulmia monitieteisesti. Osaamistestit varmistavat oppimistavoitteiden mukaisen osaamisen ja rytmittävät kurssin opiskelua. Yhdessä interaktiivisten aktiviteettien kanssa kurssin oppimateriaaleista, tehtävistä, testeistä ja lukumateriaaleista muodostuu kiinnostava oppimiskokonaisuus.

Seuraavina työvaiheina Biodiversity.now -kurssin tekemisessä ovat sisällöntuottaminen sekä käyttöoikeuksiin, saavutettavuuteen ja visuaalisuuteen liittyvien käytännönkysymysten selventäminen. Mikäli olet kiinnostunut tuottamaan sisältöä kurssille, ota rohkeasti yhteyttä!

Kurssityöterveisin Iida-Sofia ja Elli

Biodiversity.now MOOC-kurssi pähkinänkuoressa

- Kahden opintopisteen laajuinen englanninkielinen maisteritasolle suunnattu MOOC-kurssi
- Sopii kaikkien tieteenalojen opiskelijoille
- Kurssi sisältää 5 moduulia, joissa käsitellään biodiversiteettiä muun muassa seuraavista näkökulmista:
o Miksi puhutaan biodiversiteettikriisistä?
o Mihin kriisi voi johtaa?
o Millä keinoilla luontokatoa voi hillitä ja hallita?
o Biodiversiteetti, minä ja media. Mitä minä voin tehdä biodiversiteetin hyväksi, miten media muuttaa ajatuksiamme biodiversiteetistä ja miten suhtautua siihen?
- Kurssin tavoitteena on aktivoida opiskelijoita miettimään biodiversiteettiä omien arvojen ja alan sekä yhteisen tulevaisuuden näkökulmista.
- Yhteistyössä Climate University, Una Europa ja Biodiversiteettikoulutusverkosto 
- Lisätietoa myöhemmin!

Terveisiä Seilistä! (11/2021)

Biodiversiteettikoulutushankkeen puolesta lähdimme mukaan Seilissä järjestetyille kenttäasemapäiville kuulostelemaan kenttäasemien kuulumia, esittelemään hankettamme sekä pohtimaan mahdollisuuksia yhteistyöhön kenttäasemilla ja kenttäopetuksessa. Oli mukava päästä tutustumaan kenttäasemien väkeen, kuulemaan kenttäasemien kuulumisia sekä tapaamaan ihmisiä pitkän etäajan jälkeen.

Suomessa on kenttäasemia Lapista Saaristomerelle ja ne erilaisine olosuhteineen, mutta samankaltaisine perustehtävineen muodostavat ainutlaatuisen verkoston. Seilissä asemat olivat laajasti edustettuina ja saimme kuulla ajatuksia asemien perusarjesta, opetuksen järjestämisestä sekä toimintojen kehittämisestä.

Kenttäasemat pitkäaikaisdatan kerääjinä

Kenttäasemilla on keskeinen rooli yliopistojen perustehtävien, opetuksen ja tutkimuksen, näkökulmasta, ja kenttäasemat ovat erityisen tärkeitä erilaisten elinympäristöjen ekologian ymmärtämisessä. Muuttuvan ilmaston ja heikkenevän biodiversiteetin tutkimisessa etenkin pitkät perinteet omaavilla kenttäasemien pitkäaikaisseurannoissa on suuri merkitys. Aineiston keruuseen ja analysointiin vaadittavat välineet ja menetelmät sekä osaaminen löytyvät asemilta. Näistä lähtökohdista myös tutkimusmenetelmien, seurantojen ja kenttätyöskentelyn opettaminen eri alojen opiskelijoille on toimivaa. Lisäksi majoitus- ja ruokapalvelut on järjestetty niin, että tutkimuksen tai opetuksen järjestäminen hoituu kätevästi.

Kenttäasemien toiminta ei ole ongelmatonta ja Kenttäasemapäivien aikana kävi ilmi, että asemien haasteet ovat samankaltaisia. Resurssien niukkuus, vanheneva rakennus- ja laitekanta, pitkät etäisyydet, koronan asettamat rajoitteet sekä kiire, olivat läsnä useilla asemilla. Hankkeemme näkökulmasta toivoisimme yhteistyötä kenttäkurssien järjestämiseen ja mahdollisuuksia asemien käytön tehostamiseen ympärivuotisesti. Tämä voisi tapahtua niin, että opiskelijat eri yliopistoista voisivat osallistua myös toisten yliopistojen järjestämille kenttäkursseille ja tutustua samalla kenttäasemien erityispiirteisiin ja niitä ympäröivän luonnon ekologiaan.

Toinen keskusteltu yhteistyömahdollisuus olisi kenttäkurssien yhtäaikainen järjestäminen eri asemilla ja kurssin aikana kerätyn aineiston esittely myös muilla asemilla opiskeleville. Näin saataisiin tarjottua laajempaa näkemystä esimerkiksi pohjoisen Suomen ekologiasta (esim. Kilpisjärven, Kevon ja Oulangan yhteistyö) yhden kurssin puitteissa. Lisäksi keskusteluissa tuli esille ajatus kerätyn ja kerättävän aineiston laajemmasta käytöstä asemien ja yliopistojen kesken. Tämä tukisi niin opetusta kuin tutkimustakin.

Toki yhteistyötä kenttäasemien kesken on tehty aiemminkin muun muassa tarvikkeiden vaihdossa ja tutkimusaineistojen keruussa. Korona-aikana osaa asemista on hyödynnetty myös etätyökohteina.

Seuraavia yhteistyöajatuksia

Seilin historiaa huokuvassa miljöössä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja myös tiedekasvatukseen liittyen ja pohdimme muun muassa mahdollisuutta saada kenttäasemia laajemman yleisön tietoon ilman, että turismi, elämyshakuisuus ja tutkimuksen perusluonne asettuvat ristiriitaan. Monessa paikassa edes lähialueiden ihmiset eivät tiedä tarkemmin siitä, mitä asemilla oikeastaan tutkitaan ja esimerkiksi avointen ovien päivät koetaan hyvänä keinona tietoisuuden lisäämisessä. Lisäksi osalla asemista järjestetään erilaisia tiedekasvatusohjelmia lähialueiden koululaisille ja ovatpa osat asemaympäristöistä myös turistien suosimia kohteita, kuten esimerkiksi Seili.

Avauksina näiden Kenttäasemapäivien keskustelujen pohjalta tarjotaan medialle uutisvinkkiä kenttäasemiin liittyen ja suunnitellaan, voisiko Suomen kattavalle kenttäasemaverkostolle hakea jopa valtakunnallista tehtävää, joka vahvistaisi kenttäasemaverkoston roolia osana yliopistoja. Lisäksi kenttäasemien yhteistyötä suunniteltiin kehitettäväksi InterAct-verkoston ja Restat-verkoston kautta.

Seilin kauniit kalliot ja marraskuun harmaudessakin tunnelmalliset niityt, kedot ja rantametsät käkkyrämäntyineen, katajineen ja pähkinäpensaineen ihastuttivat. Kiitos, että pääsimme mukaan kenttäasemapäiville! Hienoa, että Suomen yliopistoilla on näin laaja kenttäasemaverkosto, jota toivottavasti voidaan tulevaisuudessa hyödyntää entistäkin laajemmin. Toivomme, että yhteistyö asemien välillä tiivistyy myös hankkeemme näkökulmasta ja saamme jatkaa yhteistyötä kanssanne. 

Saaristoterveisin Elli ja Elina

Monitieteinen biodiversiteetti: Kuulumisia Unifin KEVA-seminaarista (11/2021)

4–5.11. järjestettiin Jyväskylässä Unifin KEVA eli kestävyys- ja vastuullisuusseminaari (Sustainability and Responsibility -Seminar), johon hankkeemme osallistui järjestämällä kaksiosaisen työpajan monitieteellisyydestä biodiversiteetin opetuksessa (Multidisciplinarity in biodiversity education). Työpajassa esittelimme projektia ja sen etenemistä, sekä keskustelimme monitieteisyydestä ja sen monista puolista.

Työpajaan osallistui noin 15 henkilöä erilaisista akateemisista taustoista. Edustusta oli muun muassa biologiasta, kielitieteistä, sosiaalitieteistä, luokanopettajista, antropologiasta ja kestävyystieteistä. Saimme mukaan akateemisella uralla hyvin eri vaiheissa olevia henkilöitä: opiskelijoista aina tohtoreihin saakka. Koska työpajan osallistujat olivat hyvin erilaisista taustoista, oli tärkeää selvittää, mitä biodiversiteetti tarkoittaa kunkin oman alan ja itsensä näkökulmasta.

Yhdessä pääsimme lopputulokseen, että biodiversiteettiä ei voi erottaa ihmisestä, koska biodiversiteetti koskettaa jokaista elämän osa-aluetta. Yksinkertaisesti sanottuna: biodiversiteetti on elämää. Keskustelu oli mielenkiintoista ja antoi hyvän kuvan, kuinka jokainen pystyi löytämään jotakin tarttumispintaa aiheeseen. Työpajan ensimmäisen päivän päätimme pohtimalla, mitä mahdollisuuksia ja haasteita monitieteellisyydessä on opettamisen kannalta. Jokainen osallistuja sai kirjoittaa omat kokemuksensa ylös ja lopuksi kävimme ne yhteisesti läpi. Yhteisymmärryksen ja yhteisen kielen löytämisen vaikeus, eri taustoista tulevien oppijoiden eri tietotaitojen luomat hankaluudet ja tieteellisten “siilojen” rikkominen nousivat haasteiksi. Positiivisiksi puoliksi tai ns. “mahdollisuuksiksi” koettiin tietojen yhdistäminen eri aloilta, mahdollisuudet verkostoitua oman alan ulkopuolelta, dialogin lisääntyminen ja uusien ideoiden ja menetelmien kehittäminen ja käyttäminen.

Kokemukset monitieteellisyydestä ja sen mahdollisuuksista ja haasteista

Toisena päivänä keskityimme tarkemmin Biodiversity.now -kurssiin, jota olemme työstäneet yhdessä Climate Universityn kanssa. Kurssi koostuu MOOC:sta eli avoimesta verkkokurssista ja projektiosuudesta. MOOC-osuus on jaettu alustavasti viiteen moduuliin, joissa käsitellään biodiversiteettiä, sen uhkia, suojelua ja ajankohtaisia kysymyksiä. Kurssisuunnitelman esittelyn jälkeen keskustelimme kahdessa ryhmässä. Tehtävänä oli pohtia, millaisia asioita Biodiversity.now -kurssissa pitäisi ottaa huomioon monitieteisyyttä ajatellen. Lopuksi kävimme keskustelujen pääkohdat yhteisesti läpi. Erääksi tärkeäksi kohdaksi nousi keskustelu ja dialogi alojen välillä. Tämä voisi näkyä kurssilla opettajien välisenä keskusteluna jostakin biodiversiteettiaiheesta. Pidettiin myös tärkeänä, ettei tällainen keskustelu ole vain päälle liimattua, vaan dialogin pitäisi alkaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja vaikuttaa myös kurssiin muuhun sisältöön, kuten esimerkiksi kurssilla käytettyihin menetelmiin ja aineistoihin. On myös tarpeellista saada mukaan luonnontieteilijöiden lisäksi ihmisiä, joiden taustat ovat esimerkiksi ihmistieteissä ja taloustieteissä.  Mahdollisina menetelminä mainittiin mm. keskustelut opiskelijoiden välillä ja tapaustutkimukset monitieteellisissä ryhmissä, joiden tarkoituksena on tuoda esiin reaalimaailman monimutkaisuus ja vastata sen luomiin tarpeisiin.

Toisen päivän keskustelujen pohjalta piirretty ajatuskartta. Piirtänyt Emma Hakanen.

Haasteeksi Biodiversity.now -kurssin kannalta nousee, miten alojenvälistä keskustelua voi syntyä ja ylläpitää verkkoympäristössä. Tämän ongelman ratkaisu on erittäin tärkeää, jos ja kun haluamme ylläpitää monitieteistä ilmapiiriä kurssilla. Mahdollisimman monipuolisen tekijäjoukon kerääminen kurssin suunnittelu- ja luomisvaiheessa on olennaista monitieteistä kurssia tehdessä ja ajommekin kiinnittää tähän huomiota.

Lopetimme päivän käymällä yhteisesti läpi Dasguptan raportin (The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review) pääteemoja hankkeen vastuullisen johtajan Elina Oksasen johdolla. Kantavana teemana oli ihmisen ja talouden riippuvuus luonnosta ja ekosysteemipalveluista, ja miten tällä hetkellä menetämme tätä luontopääomaa (esimerkiksi maan- ja puhtaan veden käyttö). Kuten työpajassa keskustelimme, myös Dasguptan raportti alleviivaa sitä, että talousjärjestelmäämme ei voi poistaa ympäröivästä luonnostamme. Vaikka tilanne on vakava, toivoa silti on muuttaa nykyisiä järjestelmiämme monimuotoisuutta ylläpitävään ja parantavaan suuntaan.

Seminaarin eri työpajojen pohjalta piirretyt muistiinpanot. Piirtänyt Linda Saukko-Rauta.

Lopuksi haluamme vielä kiittää seminaarin järjestäjiä, Unifia ja Jyväskylän yliopistoa, sekä työpajaan osallistuneita. Työpaja oli oikein onnistunut ja antoi meille paljon hyviä ideoita ja ajatuksia, joita viedä eteenpäin. Monitieteisyys ja yhteisen kielen löytäminen on tärkeää, ei vain Biodiversity.now -kurssin, vaan myös koko luontokadon pysäyttämisen kannalta.

Kirjoittaneet: Iida-Sofia Holma ja Emma Hakanen

DNA-viivakoodauksesta lintulaskentoihin ja uhanalaisuustiedosta politiikkaan (11/2021)

Lokakuun lopussa biodiversiteettiverkosto kokoontui tietokoneiden ääreen pohtimaan hankkeen etenemistä ja biodiversiteettiaiheisten kurssien kehittämistä. Päivän tavoitteena oli tutustua muihin verkoston jäseniin sekä suunnitella yhteistyötä samojen teemojen opettajien kesken. Kiitos kaikille päivään osallistuneille antoisista keskusteluista ja kiinnostuksestanne osallistua hanketyöhön.

Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän yhteistyötä

Päivä alkoi Itä-Suomen yliopiston akateemisen rehtorin Tapio Määtän avauspuheenvuorolla yliopistojen yhteistyön merkityksestä. Hankkeen näkökulmasta yhteistyön kehittäminen nähdään välttämättömänä kehityssuuntana yliopistokoulutuksessa, sillä ei ole järkevää, että kaikki yliopistot ylläpitäisivät kaikkia samoja kursseja. Puheenvuorossaan Määttä korosti opetusyhteistyön merkitystä niin opiskelijoiden kuin opettajienkin näkökulmasta ja toivoi, että yhteistyö motivoi opettajia opetuksen kehittämiseen ja tekee biodiversiteettiopetusta laajemmin näkyväksi ja saavutettavaksi.

Osaamistarpeisiin voidaan vastata tiiviin yhteistyön avulla

Aloituspuheenvuoron innostamana olikin hyvä siirtyä työpajakeskustelujen pariin ja pohtia sitä, miten luonnon monimuotoisuuteen liittyviä kursseja voitaisiin verkoston voimin kehittää. Keskustelu eteni vilkkaasti ja oli hauska huomata, miten monipuolinen ja asiantunteva verkosto meillä on koossa.

Hankkeen tavoitteina on tunnistaa opetuksen katvealueet ja biodiversiteettiasioiden osaamistarpeet sekä kehittää kurssitarjontaa ja muodostaa opetusyhteistyön toimintamalli. Jo aiemmin tunnistettujen katvealueiden ja osaamistarpeiden pohjalta suunnittelupäivässä paneuduttiin kehitettävien kurssien valintaan sekä suunnitteluyhteistyön käynnistämiseen.

Päivän aikana keskusteltiin osaamistarpeista ja näihin vastaavista kurssiteemoista aiheryhmittäin. Tavoitteena on, että kursseja kehitetään yhdistelemällä, digitalisoimalla ja kenttäkurssiyhteistyötä tekemällä sekä kehittämällä muuta opettajia motivoivaa ja opiskelijoiden opintomahdollisuuksia parantavaa toimintaa. Osassa teemoista tämä tarkoittaa uuden kurssin tekemistä, osa olemassa olevista kursseista soveltuu lähes suoraan jaettavaksi verkoston käyttöön ja osaa kehitetään yhteistyössä sisältöjen ja/tai menetelmien pohjalta. Etenkin peruskurssien osalta pyritään jakamaan ideoita, materiaaleja ja kokemuksia kurssien opettamisen tueksi ja kurssien yhteisessä kehittämisessä keskitytään maisteritason kursseihin.

Kurssien kehittämisessä opettajien asiantuntemus ja kiinnostus ovat keskiössä

Kehitettäviksi kurssiteemoiksi sovittiin tässä vaiheessa DNA-viivakoodaus, sammal-, sieni- ja jäkälälajien lajintuntemus, lintujen lajintuntemus, suoluontotyyppien tuntemus ja ekologia sekä biodiversiteettipolitiikka. Lisäksi käynnissä on ahkeraa suunnittelua myös useisiin muihin teemoihin, kuten vesieliöihin, trooppiseen ekologiaan, talviekologiaan sekä biodiversiteetin talousnäkökulmiin liittyen. Tällä hetkellä suunniteltujen kurssien lisäksi lista tulee siis laajenemaan hankkeen edetessä. Kehitettäviksi valitut kurssiteemat käsittelevät laajasti biodiversiteetin eri tasoja ja yleisenä tarkoituksena on yhteyksien hahmottaminen geneettisten tutkimusmenetelmien, lajintuntemuksen, elinympäristöjen ekologian sekä ihmistoiminnan välillä.

Päivän aikana juteltiin myös uhanalaisuuteen liittyvän kokonaan uuden kurssikokonaisuuden sekä Climate Universityn kanssa yhteistyössä rakennettavan biodiversiteettikurssin työstämisestä. Näiden kurssien tarkoituksena on lisätä biodiversiteettiosaamista yhteiskunnassa ja johdatella ymmärtämään biodiversiteettikriisin syitä ja ratkaisuja sekä pohtimaan uhanalaisuustiedon merkitystä ja soveltamista.

Hanketyö etenee kurssien sisältöjen ja menetelmien aiheryhmittäisen suunnittelun parissa ja tarkoituksena on, että jokainen opettaja pystyy tarjoamaan asiantuntemustaan verkoston käyttöön. Kursseilla sovelletaan vaihtelevasti niin digioppimisen pedagogisia menetelmiä kuin kenttäopetustakin opettajien näkemysten mukaisesti.

Hienoa, että meillä on mukana näin laaja joukko eri alojen asiantuntijoita. Ja mukaanhan pääsee vieläkin!

PS. Kenttäopetuksen kehittämiseen paneudumme marraskuun puolivälissä Kenttäasemapäivillä Seilissä, kuulumisia tulossa reissun jälkeen.

Innokkain monimuotoisuusterveisin Elli

Kuvat: Manfred Steger/ Pixabay