Luma-keskus Suomi järjesti 13.6.-14.6. LUMA-päivät 2022 -tapahtuman. Tapahtuma järjestettiin Aalto-yliopistolla ja se kokosi yhteen eri puolelta maailmaa olevia luonnontieteiden ja matematiikan opetuksesta kiinnostuneita vieraita. Tapahtumaan osallistui eri alojen ja koulutustasojen opettajia, tiedekasvattajia, tutkijoita ja asiantuntijoita.
Tapahtuman tarkoituksena oli keskustella tiedekasvatuksesta, motivoitua ja saada uusia ideoita työpajoista, sekä verkostoitua muiden tiedekasvattajien kanssa. Opettajien roolin tärkeydestä tiedekasvatuksessa puhuttiin paljon puheenvuoroissa. Eräässä puheenvuorossa sanottiin, että yhden opettajan vaikutus kestää noin 100 vuotta eli toisin sanoen yhden opettajan tekemä työ jatkaa olemassaoloaan pitkälle tämän aktiivisen uran jälkeenkin. Voidaan siis syystäkin korostaa, kuinka isossa osassa tiedekasvattajat ovat motivoimaan ja houkuttelemaan seuraavia sukupolvia tieteen äärelle. Suomen tiedepääoman kasvattamisen vuoksi tieteisiin innostaminen on tärkeää läpi ihmisen elämän: varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja sen yli. Opettajilla on siis suuri merkitys Suomen tulevaisuuden ja kehityksen kannalta.
Tapahtuma oli myös oiva tapa verkostoitua ja kuulla erilaisista opetusprojekteista ympäri maailmaa. Ideoiden ja kokemusten jakaminen muiden kanssa tuntui hedelmälliseltä tavalta kehittää omaa osaamista ja keksiä uusia lähestymistapoja opetukseen. Oli myös hienoa huomata, kuinka eri alueiden erityispiirteet oli huomioitu opetuksessa. Esimerkiksi maassa, jossa kuivuus on suuri maatalouteen vaikuttava tekijä, oli kehitelty opetusprojekti kastelujärjestelmän rakentamisen ympärille. Toisessa maassa, missä on ongelmia kotitalouksien öljyjätteiden käsittelyssä, kehiteltiin oppilaiden kanssa tapa muuttaa öljy saippuaksi naapurustoihin sijoitettavien automaattien avulla.
Erilaiset työpajat esittelivät uusia tapoja ja menetelmiä opettamiseen. Virtuaalisuus, kuten esimerkiksi virtuaalilabrat ja -vierailut, avaavat paljon ovia oppilaille, jotka eivät normaalisti pääsisi fyysisesti osallistumaan vierailuille. Myös virtuaalinen pelillisyys oli kiinnostavaa. Monen eri aiheen ympärille rakennetut virtuaaliset pakopelit olivat hauska tapa sekä oppia teoriaa että harjoitella ongelmanratkaisukykyjä. Virtuaalisuuden lisäksi ilmiöpohjainen oppiminen, projektioppiminen ja yritysyhteistyö olivat tärkeässä asemassa tapahtumassa ja kuvastavat mielestäni hyvin tiedekasvatuksen tämän hetken trendejä.
Tapahtuma oli kaikin puolin antoisa. Keskustelut ja työpajat virittivät tarkastelemaan sitä, kuinka tärkeää on tiedekasvatus ja kuinka motivoituneita opettajia ja muita toimijoita Suomessa (sekä muualla maailmassa) oikein on. Uusien ajatusten ja menetelmien käyttöönotto onkin varmasti helpompaa, kun niitä on viemässä eteenpäin tieteistä innostuneet opettajat ja kasvattajat ja uudistukset kohtaavat ruohonjuuritason tarpeet ja vaatimukset.
Kirjoittanut Iida-Sofia Holma
