Monitieteinen biodiversiteetti: Kuulumisia Unifin KEVA-seminaarista (11/2021)

4–5.11. järjestettiin Jyväskylässä Unifin KEVA eli kestävyys- ja vastuullisuusseminaari (Sustainability and Responsibility -Seminar), johon hankkeemme osallistui järjestämällä kaksiosaisen työpajan monitieteellisyydestä biodiversiteetin opetuksessa (Multidisciplinarity in biodiversity education). Työpajassa esittelimme projektia ja sen etenemistä, sekä keskustelimme monitieteisyydestä ja sen monista puolista.

Työpajaan osallistui noin 15 henkilöä erilaisista akateemisista taustoista. Edustusta oli muun muassa biologiasta, kielitieteistä, sosiaalitieteistä, luokanopettajista, antropologiasta ja kestävyystieteistä. Saimme mukaan akateemisella uralla hyvin eri vaiheissa olevia henkilöitä: opiskelijoista aina tohtoreihin saakka. Koska työpajan osallistujat olivat hyvin erilaisista taustoista, oli tärkeää selvittää, mitä biodiversiteetti tarkoittaa kunkin oman alan ja itsensä näkökulmasta.

Yhdessä pääsimme lopputulokseen, että biodiversiteettiä ei voi erottaa ihmisestä, koska biodiversiteetti koskettaa jokaista elämän osa-aluetta. Yksinkertaisesti sanottuna: biodiversiteetti on elämää. Keskustelu oli mielenkiintoista ja antoi hyvän kuvan, kuinka jokainen pystyi löytämään jotakin tarttumispintaa aiheeseen. Työpajan ensimmäisen päivän päätimme pohtimalla, mitä mahdollisuuksia ja haasteita monitieteellisyydessä on opettamisen kannalta. Jokainen osallistuja sai kirjoittaa omat kokemuksensa ylös ja lopuksi kävimme ne yhteisesti läpi. Yhteisymmärryksen ja yhteisen kielen löytämisen vaikeus, eri taustoista tulevien oppijoiden eri tietotaitojen luomat hankaluudet ja tieteellisten “siilojen” rikkominen nousivat haasteiksi. Positiivisiksi puoliksi tai ns. “mahdollisuuksiksi” koettiin tietojen yhdistäminen eri aloilta, mahdollisuudet verkostoitua oman alan ulkopuolelta, dialogin lisääntyminen ja uusien ideoiden ja menetelmien kehittäminen ja käyttäminen.

Kokemukset monitieteellisyydestä ja sen mahdollisuuksista ja haasteista

Toisena päivänä keskityimme tarkemmin Biodiversity.now -kurssiin, jota olemme työstäneet yhdessä Climate Universityn kanssa. Kurssi koostuu MOOC:sta eli avoimesta verkkokurssista ja projektiosuudesta. MOOC-osuus on jaettu alustavasti viiteen moduuliin, joissa käsitellään biodiversiteettiä, sen uhkia, suojelua ja ajankohtaisia kysymyksiä. Kurssisuunnitelman esittelyn jälkeen keskustelimme kahdessa ryhmässä. Tehtävänä oli pohtia, millaisia asioita Biodiversity.now -kurssissa pitäisi ottaa huomioon monitieteisyyttä ajatellen. Lopuksi kävimme keskustelujen pääkohdat yhteisesti läpi. Erääksi tärkeäksi kohdaksi nousi keskustelu ja dialogi alojen välillä. Tämä voisi näkyä kurssilla opettajien välisenä keskusteluna jostakin biodiversiteettiaiheesta. Pidettiin myös tärkeänä, ettei tällainen keskustelu ole vain päälle liimattua, vaan dialogin pitäisi alkaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja vaikuttaa myös kurssiin muuhun sisältöön, kuten esimerkiksi kurssilla käytettyihin menetelmiin ja aineistoihin. On myös tarpeellista saada mukaan luonnontieteilijöiden lisäksi ihmisiä, joiden taustat ovat esimerkiksi ihmistieteissä ja taloustieteissä.  Mahdollisina menetelminä mainittiin mm. keskustelut opiskelijoiden välillä ja tapaustutkimukset monitieteellisissä ryhmissä, joiden tarkoituksena on tuoda esiin reaalimaailman monimutkaisuus ja vastata sen luomiin tarpeisiin.

Toisen päivän keskustelujen pohjalta piirretty ajatuskartta. Piirtänyt Emma Hakanen.

Haasteeksi Biodiversity.now -kurssin kannalta nousee, miten alojenvälistä keskustelua voi syntyä ja ylläpitää verkkoympäristössä. Tämän ongelman ratkaisu on erittäin tärkeää, jos ja kun haluamme ylläpitää monitieteistä ilmapiiriä kurssilla. Mahdollisimman monipuolisen tekijäjoukon kerääminen kurssin suunnittelu- ja luomisvaiheessa on olennaista monitieteistä kurssia tehdessä ja ajommekin kiinnittää tähän huomiota.

Lopetimme päivän käymällä yhteisesti läpi Dasguptan raportin (The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review) pääteemoja hankkeen vastuullisen johtajan Elina Oksasen johdolla. Kantavana teemana oli ihmisen ja talouden riippuvuus luonnosta ja ekosysteemipalveluista, ja miten tällä hetkellä menetämme tätä luontopääomaa (esimerkiksi maan- ja puhtaan veden käyttö). Kuten työpajassa keskustelimme, myös Dasguptan raportti alleviivaa sitä, että talousjärjestelmäämme ei voi poistaa ympäröivästä luonnostamme. Vaikka tilanne on vakava, toivoa silti on muuttaa nykyisiä järjestelmiämme monimuotoisuutta ylläpitävään ja parantavaan suuntaan.

Seminaarin eri työpajojen pohjalta piirretyt muistiinpanot. Piirtänyt Linda Saukko-Rauta.

Lopuksi haluamme vielä kiittää seminaarin järjestäjiä, Unifia ja Jyväskylän yliopistoa, sekä työpajaan osallistuneita. Työpaja oli oikein onnistunut ja antoi meille paljon hyviä ideoita ja ajatuksia, joita viedä eteenpäin. Monitieteisyys ja yhteisen kielen löytäminen on tärkeää, ei vain Biodiversity.now -kurssin, vaan myös koko luontokadon pysäyttämisen kannalta.

Kirjoittaneet: Iida-Sofia Holma ja Emma Hakanen

DNA-viivakoodauksesta lintulaskentoihin ja uhanalaisuustiedosta politiikkaan (11/2021)

Lokakuun lopussa biodiversiteettiverkosto kokoontui tietokoneiden ääreen pohtimaan hankkeen etenemistä ja biodiversiteettiaiheisten kurssien kehittämistä. Päivän tavoitteena oli tutustua muihin verkoston jäseniin sekä suunnitella yhteistyötä samojen teemojen opettajien kesken. Kiitos kaikille päivään osallistuneille antoisista keskusteluista ja kiinnostuksestanne osallistua hanketyöhön.

Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän yhteistyötä

Päivä alkoi Itä-Suomen yliopiston akateemisen rehtorin Tapio Määtän avauspuheenvuorolla yliopistojen yhteistyön merkityksestä. Hankkeen näkökulmasta yhteistyön kehittäminen nähdään välttämättömänä kehityssuuntana yliopistokoulutuksessa, sillä ei ole järkevää, että kaikki yliopistot ylläpitäisivät kaikkia samoja kursseja. Puheenvuorossaan Määttä korosti opetusyhteistyön merkitystä niin opiskelijoiden kuin opettajienkin näkökulmasta ja toivoi, että yhteistyö motivoi opettajia opetuksen kehittämiseen ja tekee biodiversiteettiopetusta laajemmin näkyväksi ja saavutettavaksi.

Osaamistarpeisiin voidaan vastata tiiviin yhteistyön avulla

Aloituspuheenvuoron innostamana olikin hyvä siirtyä työpajakeskustelujen pariin ja pohtia sitä, miten luonnon monimuotoisuuteen liittyviä kursseja voitaisiin verkoston voimin kehittää. Keskustelu eteni vilkkaasti ja oli hauska huomata, miten monipuolinen ja asiantunteva verkosto meillä on koossa.

Hankkeen tavoitteina on tunnistaa opetuksen katvealueet ja biodiversiteettiasioiden osaamistarpeet sekä kehittää kurssitarjontaa ja muodostaa opetusyhteistyön toimintamalli. Jo aiemmin tunnistettujen katvealueiden ja osaamistarpeiden pohjalta suunnittelupäivässä paneuduttiin kehitettävien kurssien valintaan sekä suunnitteluyhteistyön käynnistämiseen.

Päivän aikana keskusteltiin osaamistarpeista ja näihin vastaavista kurssiteemoista aiheryhmittäin. Tavoitteena on, että kursseja kehitetään yhdistelemällä, digitalisoimalla ja kenttäkurssiyhteistyötä tekemällä sekä kehittämällä muuta opettajia motivoivaa ja opiskelijoiden opintomahdollisuuksia parantavaa toimintaa. Osassa teemoista tämä tarkoittaa uuden kurssin tekemistä, osa olemassa olevista kursseista soveltuu lähes suoraan jaettavaksi verkoston käyttöön ja osaa kehitetään yhteistyössä sisältöjen ja/tai menetelmien pohjalta. Etenkin peruskurssien osalta pyritään jakamaan ideoita, materiaaleja ja kokemuksia kurssien opettamisen tueksi ja kurssien yhteisessä kehittämisessä keskitytään maisteritason kursseihin.

Kurssien kehittämisessä opettajien asiantuntemus ja kiinnostus ovat keskiössä

Kehitettäviksi kurssiteemoiksi sovittiin tässä vaiheessa DNA-viivakoodaus, sammal-, sieni- ja jäkälälajien lajintuntemus, lintujen lajintuntemus, suoluontotyyppien tuntemus ja ekologia sekä biodiversiteettipolitiikka. Lisäksi käynnissä on ahkeraa suunnittelua myös useisiin muihin teemoihin, kuten vesieliöihin, trooppiseen ekologiaan, talviekologiaan sekä biodiversiteetin talousnäkökulmiin liittyen. Tällä hetkellä suunniteltujen kurssien lisäksi lista tulee siis laajenemaan hankkeen edetessä. Kehitettäviksi valitut kurssiteemat käsittelevät laajasti biodiversiteetin eri tasoja ja yleisenä tarkoituksena on yhteyksien hahmottaminen geneettisten tutkimusmenetelmien, lajintuntemuksen, elinympäristöjen ekologian sekä ihmistoiminnan välillä.

Päivän aikana juteltiin myös uhanalaisuuteen liittyvän kokonaan uuden kurssikokonaisuuden sekä Climate Universityn kanssa yhteistyössä rakennettavan biodiversiteettikurssin työstämisestä. Näiden kurssien tarkoituksena on lisätä biodiversiteettiosaamista yhteiskunnassa ja johdatella ymmärtämään biodiversiteettikriisin syitä ja ratkaisuja sekä pohtimaan uhanalaisuustiedon merkitystä ja soveltamista.

Hanketyö etenee kurssien sisältöjen ja menetelmien aiheryhmittäisen suunnittelun parissa ja tarkoituksena on, että jokainen opettaja pystyy tarjoamaan asiantuntemustaan verkoston käyttöön. Kursseilla sovelletaan vaihtelevasti niin digioppimisen pedagogisia menetelmiä kuin kenttäopetustakin opettajien näkemysten mukaisesti.

Hienoa, että meillä on mukana näin laaja joukko eri alojen asiantuntijoita. Ja mukaanhan pääsee vieläkin!

PS. Kenttäopetuksen kehittämiseen paneudumme marraskuun puolivälissä Kenttäasemapäivillä Seilissä, kuulumisia tulossa reissun jälkeen.

Innokkain monimuotoisuusterveisin Elli

Kuvat: Manfred Steger/ Pixabay