Biodiversity.now – Ymmärrystä luontokadosta uuden verkkokurssin avulla (1/2022)

Hyvää kansainvälistä koulutuksen päivää!

Olemme päässeet hankkeessa hyvin liikkeelle opetuksen kehittämisen merkeissä. Kansainvälisen koulutuksen päivän kunniaksi haluamme syventyä Biodiversity.now -kurssiin, jota olemme tekemässä yhdessä Climate Universityn ja UnaEuropan kanssa.

Kurssista

Biodiversity.now -kurssista on tulossa viiden opintopisteen laajuinen kurssikokonaisuus, joka koostuu kahden opintopisteen MOOC-osiosta ja kolmen opintopisteen projektityöosiosta. Kurssi tulee olemaan osa myös Climate Universityn ja UnaEuropan kurssitarjontaa, joten se on englanninkielinen. Koemme kansainvälisen kurssin olevan oivallinen tapa lähestyä globaaleja ratkaisuja vaativaa biodiversiteettikriisiä!

Biodiversity.now -kurssilla käsitellään muun muassa biodiversiteetin muodostumista ja biodiversiteettikriisin käsitettä. Toisiinsa vahvasti linkittyviä ja päällekkäisiä käsitteitä biodiversiteettiin liittyen on reilusti.

Biodiversity.now -kurssi on maisteritason kurssi, mutta avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Tavoitteenamme on kehittää biodiversiteettiaiheinen kurssi, joka olisi mahdollisimman monitieteinen ja kiinnostava. Haluamme, että kurssi tarjoaa mielenkiintoista sisältöä opiskelijan tieteenalasta riippumatta ja tavoitteenamme on herättää opiskelijan kiinnostus biodiversiteettiaiheisiin sekä tarjota konkreettisia ratkaisuja biodiversiteettikriisin pysäyttämiseksi. Kurssilla haluamme korostaa opiskelijoiden omaa toimijuutta ja osallisuutta yhteiskunnallisessa muutoksessa kannustamalla miettimään ja pohtimaan biodiversiteettikriisiä opiskelijan oman alan ja tulevaisuuden kannalta. Kurssin suunnitellaan toimivan myös peruskoulun tai toisen asteen opettajien lisäkoulutuksena ja näin tukevan jatkuvaa oppimista biodiversiteettiaiheiden parissa. Kurssityöhön on saatu ideoita ja tukea Jyväskylän Kestävyys- ja vastuullisuusseminaarin osallistujilta, ja kurssityössä on mukana yhteistyökumppaneita eri yrityksistä ja oppilaitoksista.

Moduulit

Kurssi sisältää yhteensä viisi moduulia sekä taustatieto-osion, jonka tarkoituksena on tarjota tukea kurssin opiskeluun ja taustatietoa opiskelijoille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta biodiversiteettiaiheista. Ensimmäisessä moduulissa esittelemme, mitä biodiversiteetillä ja biodiversiteettikriisillä tarkoitetaan ja pohdimme, miten biodiversiteettikriisi linkittyy kestävyyskriisiin. Moduulissa haluamme myös käydä läpi biodiversiteettikeskusteluun liittyviä arvoja.

Toisessa moduulissa syvennymme luonnon monimuotoisuutta uhkaaviin tekijöihin: Mitä biodiversiteetin heikkeneminen tarkoittaa ja mitkä tekijät sitä aiheuttavat?  Tarkastelemme ihmistoimintaa biodiversiteettikriisin ajajana. Lisäksi toisen moduulin lopussa käymme läpi, miten biodiversiteettiä tutkitaan ja miksi tutkimus on tärkeää. Tavoitteenamme on tuoda esiin tutkijoita ja asiantuntijoita sekä heidän biodiversiteettiin linkittyvää tutkimustaan.

Moduulissa kolme keskitymme etsimään ratkaisuja biodiversiteettikriisiin. Tärkeää on tarjota keinoja oman osaamisen hyödyntämiseksi biodiversiteetin suojelussa ja kriisin pysäyttämisessä. Haluamme tässä moduulissa tuoda esiin mahdollisimman monitieteellisen kattauksen vaikuttamisen keinoja.

Neljäs moduuli kattaa biodiversiteetin ajankohtaisimmat aiheet sekä pohtii median vaikutuksia ajatteluumme ja toimintaamme sekä sitä, miten mediaan tulisi suhtautua. Tavoitteenamme on tarjota kuva luonnon monimuotoisuuteen linkittyvien aiheiden kehityssuunnista sekä ymmärrystä siitä, minkälainen rooli medialla on biodiversiteettiaiheista puhuttaessa. Moduulissa katse käännetään syistä ja seurauksista tulevaisuuteen. Viidennessä moduulissa keräämme kurssin opiskelijoilta palautetta sekä ohjaamme opiskelijoita itsereflektioon. Lisäksi hyödynnämme palautetta kurssin kehittämiseksi.

Menetelmät

MOOC-kurssilla käytettävien menetelmien valinnassa kiinnitämme huomiota itseohjautuvuuteen, oppimisen aktivointiin ja osaamisen syventämiseen sekä tehtävien tarkoituksenmukaisuuteen ja siihen, millaista työtä tehtävien tarkistaminen vaatii opettajalta. Videoiden yhteydessä on tarkoituksena aktivoida opiskelijoita pohtimaan teemaa ja seuraamaan omaa oppimista. Kurssin tehtäviin on suunniteltu keskustelualuetehtäviä, joissa opiskelijat pääsevät kirjoittamaan lyhyitä tekstejä eri näkökulmista ja tutustumaan toistensa vastauksiin. Nämä tehtävät myös ohjaavat opiskelijoita itsereflektioon biodiversiteettikysymysten ja oman alan ja kokemusmaailman yhteydestä. Tehtävien kautta halutaan paitsi kerrata keskeisiä asioita ja luoda motivaatiota oppimiseen, myös kannustaa opiskelijoita pohtimaan omaa ja oman alan arvoja ohjaavaa toimintaa. Kurssin video- ja lukumateriaalit soveltuvat tutustuttaviksi myös ilman suoritustavoitteita.

Projektityöosuus

Kurssin projektityöosuus on MOOC-kurssia vapaampi kokonaisuus ja pääsääntöisesti kurssia opettavan opettajan vastuulla. Hankkeessa keskitymme kokoamaan esimerkkejä ja ideoita projektitehtäviksi kurssille. Tavoitteena on, että kurssin projektityöosuudella voidaan syventyä biodiversiteettiaiheeseen sellaisilla menetelmillä, jotka eivät MOOC-kurssilla ole mahdollisia. Tällaisia työtapoja voivat esimerkiksi olla ryhmätyöskentelyt, tapaustutkimukset tai tutkimussuunnitelman laatiminen. Projektiosuudella opiskelijan on myös mahdollista saada henkilökohtaisempaa palautetta kuin MOOC-kurssilla.

Kurssin suunniteltu rakenne. Kurssin oppimateriaali auttaa uusien tietojen oppimisessa ja lukumateriaalin avulla opiskelija pääsee syventämään ja täydentämään osaamistaan. Kurssin tehtävien avulla syvennetään ja monipuolistetaan oppimista sekä päästään pohtimaan omia arvoja ja näkökulmia monitieteisesti. Osaamistestit varmistavat oppimistavoitteiden mukaisen osaamisen ja rytmittävät kurssin opiskelua. Yhdessä interaktiivisten aktiviteettien kanssa kurssin oppimateriaaleista, tehtävistä, testeistä ja lukumateriaaleista muodostuu kiinnostava oppimiskokonaisuus.

Seuraavina työvaiheina Biodiversity.now -kurssin tekemisessä ovat sisällöntuottaminen sekä käyttöoikeuksiin, saavutettavuuteen ja visuaalisuuteen liittyvien käytännönkysymysten selventäminen. Mikäli olet kiinnostunut tuottamaan sisältöä kurssille, ota rohkeasti yhteyttä!

Kurssityöterveisin Iida-Sofia ja Elli

Biodiversity.now MOOC-kurssi pähkinänkuoressa

- Kahden opintopisteen laajuinen englanninkielinen maisteritasolle suunnattu MOOC-kurssi
- Sopii kaikkien tieteenalojen opiskelijoille
- Kurssi sisältää 5 moduulia, joissa käsitellään biodiversiteettiä muun muassa seuraavista näkökulmista:
o Miksi puhutaan biodiversiteettikriisistä?
o Mihin kriisi voi johtaa?
o Millä keinoilla luontokatoa voi hillitä ja hallita?
o Biodiversiteetti, minä ja media. Mitä minä voin tehdä biodiversiteetin hyväksi, miten media muuttaa ajatuksiamme biodiversiteetistä ja miten suhtautua siihen?
- Kurssin tavoitteena on aktivoida opiskelijoita miettimään biodiversiteettiä omien arvojen ja alan sekä yhteisen tulevaisuuden näkökulmista.
- Yhteistyössä Climate University, Una Europa ja Biodiversiteettikoulutusverkosto 
- Lisätietoa myöhemmin!

Terveisiä Seilistä! (11/2021)

Biodiversiteettikoulutushankkeen puolesta lähdimme mukaan Seilissä järjestetyille kenttäasemapäiville kuulostelemaan kenttäasemien kuulumia, esittelemään hankettamme sekä pohtimaan mahdollisuuksia yhteistyöhön kenttäasemilla ja kenttäopetuksessa. Oli mukava päästä tutustumaan kenttäasemien väkeen, kuulemaan kenttäasemien kuulumisia sekä tapaamaan ihmisiä pitkän etäajan jälkeen.

Suomessa on kenttäasemia Lapista Saaristomerelle ja ne erilaisine olosuhteineen, mutta samankaltaisine perustehtävineen muodostavat ainutlaatuisen verkoston. Seilissä asemat olivat laajasti edustettuina ja saimme kuulla ajatuksia asemien perusarjesta, opetuksen järjestämisestä sekä toimintojen kehittämisestä.

Kenttäasemat pitkäaikaisdatan kerääjinä

Kenttäasemilla on keskeinen rooli yliopistojen perustehtävien, opetuksen ja tutkimuksen, näkökulmasta, ja kenttäasemat ovat erityisen tärkeitä erilaisten elinympäristöjen ekologian ymmärtämisessä. Muuttuvan ilmaston ja heikkenevän biodiversiteetin tutkimisessa etenkin pitkät perinteet omaavilla kenttäasemien pitkäaikaisseurannoissa on suuri merkitys. Aineiston keruuseen ja analysointiin vaadittavat välineet ja menetelmät sekä osaaminen löytyvät asemilta. Näistä lähtökohdista myös tutkimusmenetelmien, seurantojen ja kenttätyöskentelyn opettaminen eri alojen opiskelijoille on toimivaa. Lisäksi majoitus- ja ruokapalvelut on järjestetty niin, että tutkimuksen tai opetuksen järjestäminen hoituu kätevästi.

Kenttäasemien toiminta ei ole ongelmatonta ja Kenttäasemapäivien aikana kävi ilmi, että asemien haasteet ovat samankaltaisia. Resurssien niukkuus, vanheneva rakennus- ja laitekanta, pitkät etäisyydet, koronan asettamat rajoitteet sekä kiire, olivat läsnä useilla asemilla. Hankkeemme näkökulmasta toivoisimme yhteistyötä kenttäkurssien järjestämiseen ja mahdollisuuksia asemien käytön tehostamiseen ympärivuotisesti. Tämä voisi tapahtua niin, että opiskelijat eri yliopistoista voisivat osallistua myös toisten yliopistojen järjestämille kenttäkursseille ja tutustua samalla kenttäasemien erityispiirteisiin ja niitä ympäröivän luonnon ekologiaan.

Toinen keskusteltu yhteistyömahdollisuus olisi kenttäkurssien yhtäaikainen järjestäminen eri asemilla ja kurssin aikana kerätyn aineiston esittely myös muilla asemilla opiskeleville. Näin saataisiin tarjottua laajempaa näkemystä esimerkiksi pohjoisen Suomen ekologiasta (esim. Kilpisjärven, Kevon ja Oulangan yhteistyö) yhden kurssin puitteissa. Lisäksi keskusteluissa tuli esille ajatus kerätyn ja kerättävän aineiston laajemmasta käytöstä asemien ja yliopistojen kesken. Tämä tukisi niin opetusta kuin tutkimustakin.

Toki yhteistyötä kenttäasemien kesken on tehty aiemminkin muun muassa tarvikkeiden vaihdossa ja tutkimusaineistojen keruussa. Korona-aikana osaa asemista on hyödynnetty myös etätyökohteina.

Seuraavia yhteistyöajatuksia

Seilin historiaa huokuvassa miljöössä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja myös tiedekasvatukseen liittyen ja pohdimme muun muassa mahdollisuutta saada kenttäasemia laajemman yleisön tietoon ilman, että turismi, elämyshakuisuus ja tutkimuksen perusluonne asettuvat ristiriitaan. Monessa paikassa edes lähialueiden ihmiset eivät tiedä tarkemmin siitä, mitä asemilla oikeastaan tutkitaan ja esimerkiksi avointen ovien päivät koetaan hyvänä keinona tietoisuuden lisäämisessä. Lisäksi osalla asemista järjestetään erilaisia tiedekasvatusohjelmia lähialueiden koululaisille ja ovatpa osat asemaympäristöistä myös turistien suosimia kohteita, kuten esimerkiksi Seili.

Avauksina näiden Kenttäasemapäivien keskustelujen pohjalta tarjotaan medialle uutisvinkkiä kenttäasemiin liittyen ja suunnitellaan, voisiko Suomen kattavalle kenttäasemaverkostolle hakea jopa valtakunnallista tehtävää, joka vahvistaisi kenttäasemaverkoston roolia osana yliopistoja. Lisäksi kenttäasemien yhteistyötä suunniteltiin kehitettäväksi InterAct-verkoston ja Restat-verkoston kautta.

Seilin kauniit kalliot ja marraskuun harmaudessakin tunnelmalliset niityt, kedot ja rantametsät käkkyrämäntyineen, katajineen ja pähkinäpensaineen ihastuttivat. Kiitos, että pääsimme mukaan kenttäasemapäiville! Hienoa, että Suomen yliopistoilla on näin laaja kenttäasemaverkosto, jota toivottavasti voidaan tulevaisuudessa hyödyntää entistäkin laajemmin. Toivomme, että yhteistyö asemien välillä tiivistyy myös hankkeemme näkökulmasta ja saamme jatkaa yhteistyötä kanssanne. 

Saaristoterveisin Elli ja Elina

Monitieteinen biodiversiteetti: Kuulumisia Unifin KEVA-seminaarista (11/2021)

4–5.11. järjestettiin Jyväskylässä Unifin KEVA eli kestävyys- ja vastuullisuusseminaari (Sustainability and Responsibility -Seminar), johon hankkeemme osallistui järjestämällä kaksiosaisen työpajan monitieteellisyydestä biodiversiteetin opetuksessa (Multidisciplinarity in biodiversity education). Työpajassa esittelimme projektia ja sen etenemistä, sekä keskustelimme monitieteisyydestä ja sen monista puolista.

Työpajaan osallistui noin 15 henkilöä erilaisista akateemisista taustoista. Edustusta oli muun muassa biologiasta, kielitieteistä, sosiaalitieteistä, luokanopettajista, antropologiasta ja kestävyystieteistä. Saimme mukaan akateemisella uralla hyvin eri vaiheissa olevia henkilöitä: opiskelijoista aina tohtoreihin saakka. Koska työpajan osallistujat olivat hyvin erilaisista taustoista, oli tärkeää selvittää, mitä biodiversiteetti tarkoittaa kunkin oman alan ja itsensä näkökulmasta.

Yhdessä pääsimme lopputulokseen, että biodiversiteettiä ei voi erottaa ihmisestä, koska biodiversiteetti koskettaa jokaista elämän osa-aluetta. Yksinkertaisesti sanottuna: biodiversiteetti on elämää. Keskustelu oli mielenkiintoista ja antoi hyvän kuvan, kuinka jokainen pystyi löytämään jotakin tarttumispintaa aiheeseen. Työpajan ensimmäisen päivän päätimme pohtimalla, mitä mahdollisuuksia ja haasteita monitieteellisyydessä on opettamisen kannalta. Jokainen osallistuja sai kirjoittaa omat kokemuksensa ylös ja lopuksi kävimme ne yhteisesti läpi. Yhteisymmärryksen ja yhteisen kielen löytämisen vaikeus, eri taustoista tulevien oppijoiden eri tietotaitojen luomat hankaluudet ja tieteellisten “siilojen” rikkominen nousivat haasteiksi. Positiivisiksi puoliksi tai ns. “mahdollisuuksiksi” koettiin tietojen yhdistäminen eri aloilta, mahdollisuudet verkostoitua oman alan ulkopuolelta, dialogin lisääntyminen ja uusien ideoiden ja menetelmien kehittäminen ja käyttäminen.

Kokemukset monitieteellisyydestä ja sen mahdollisuuksista ja haasteista

Toisena päivänä keskityimme tarkemmin Biodiversity.now -kurssiin, jota olemme työstäneet yhdessä Climate Universityn kanssa. Kurssi koostuu MOOC:sta eli avoimesta verkkokurssista ja projektiosuudesta. MOOC-osuus on jaettu alustavasti viiteen moduuliin, joissa käsitellään biodiversiteettiä, sen uhkia, suojelua ja ajankohtaisia kysymyksiä. Kurssisuunnitelman esittelyn jälkeen keskustelimme kahdessa ryhmässä. Tehtävänä oli pohtia, millaisia asioita Biodiversity.now -kurssissa pitäisi ottaa huomioon monitieteisyyttä ajatellen. Lopuksi kävimme keskustelujen pääkohdat yhteisesti läpi. Erääksi tärkeäksi kohdaksi nousi keskustelu ja dialogi alojen välillä. Tämä voisi näkyä kurssilla opettajien välisenä keskusteluna jostakin biodiversiteettiaiheesta. Pidettiin myös tärkeänä, ettei tällainen keskustelu ole vain päälle liimattua, vaan dialogin pitäisi alkaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja vaikuttaa myös kurssiin muuhun sisältöön, kuten esimerkiksi kurssilla käytettyihin menetelmiin ja aineistoihin. On myös tarpeellista saada mukaan luonnontieteilijöiden lisäksi ihmisiä, joiden taustat ovat esimerkiksi ihmistieteissä ja taloustieteissä.  Mahdollisina menetelminä mainittiin mm. keskustelut opiskelijoiden välillä ja tapaustutkimukset monitieteellisissä ryhmissä, joiden tarkoituksena on tuoda esiin reaalimaailman monimutkaisuus ja vastata sen luomiin tarpeisiin.

Toisen päivän keskustelujen pohjalta piirretty ajatuskartta. Piirtänyt Emma Hakanen.

Haasteeksi Biodiversity.now -kurssin kannalta nousee, miten alojenvälistä keskustelua voi syntyä ja ylläpitää verkkoympäristössä. Tämän ongelman ratkaisu on erittäin tärkeää, jos ja kun haluamme ylläpitää monitieteistä ilmapiiriä kurssilla. Mahdollisimman monipuolisen tekijäjoukon kerääminen kurssin suunnittelu- ja luomisvaiheessa on olennaista monitieteistä kurssia tehdessä ja ajommekin kiinnittää tähän huomiota.

Lopetimme päivän käymällä yhteisesti läpi Dasguptan raportin (The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review) pääteemoja hankkeen vastuullisen johtajan Elina Oksasen johdolla. Kantavana teemana oli ihmisen ja talouden riippuvuus luonnosta ja ekosysteemipalveluista, ja miten tällä hetkellä menetämme tätä luontopääomaa (esimerkiksi maan- ja puhtaan veden käyttö). Kuten työpajassa keskustelimme, myös Dasguptan raportti alleviivaa sitä, että talousjärjestelmäämme ei voi poistaa ympäröivästä luonnostamme. Vaikka tilanne on vakava, toivoa silti on muuttaa nykyisiä järjestelmiämme monimuotoisuutta ylläpitävään ja parantavaan suuntaan.

Seminaarin eri työpajojen pohjalta piirretyt muistiinpanot. Piirtänyt Linda Saukko-Rauta.

Lopuksi haluamme vielä kiittää seminaarin järjestäjiä, Unifia ja Jyväskylän yliopistoa, sekä työpajaan osallistuneita. Työpaja oli oikein onnistunut ja antoi meille paljon hyviä ideoita ja ajatuksia, joita viedä eteenpäin. Monitieteisyys ja yhteisen kielen löytäminen on tärkeää, ei vain Biodiversity.now -kurssin, vaan myös koko luontokadon pysäyttämisen kannalta.

Kirjoittaneet: Iida-Sofia Holma ja Emma Hakanen

DNA-viivakoodauksesta lintulaskentoihin ja uhanalaisuustiedosta politiikkaan (11/2021)

Lokakuun lopussa biodiversiteettiverkosto kokoontui tietokoneiden ääreen pohtimaan hankkeen etenemistä ja biodiversiteettiaiheisten kurssien kehittämistä. Päivän tavoitteena oli tutustua muihin verkoston jäseniin sekä suunnitella yhteistyötä samojen teemojen opettajien kesken. Kiitos kaikille päivään osallistuneille antoisista keskusteluista ja kiinnostuksestanne osallistua hanketyöhön.

Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän yhteistyötä

Päivä alkoi Itä-Suomen yliopiston akateemisen rehtorin Tapio Määtän avauspuheenvuorolla yliopistojen yhteistyön merkityksestä. Hankkeen näkökulmasta yhteistyön kehittäminen nähdään välttämättömänä kehityssuuntana yliopistokoulutuksessa, sillä ei ole järkevää, että kaikki yliopistot ylläpitäisivät kaikkia samoja kursseja. Puheenvuorossaan Määttä korosti opetusyhteistyön merkitystä niin opiskelijoiden kuin opettajienkin näkökulmasta ja toivoi, että yhteistyö motivoi opettajia opetuksen kehittämiseen ja tekee biodiversiteettiopetusta laajemmin näkyväksi ja saavutettavaksi.

Osaamistarpeisiin voidaan vastata tiiviin yhteistyön avulla

Aloituspuheenvuoron innostamana olikin hyvä siirtyä työpajakeskustelujen pariin ja pohtia sitä, miten luonnon monimuotoisuuteen liittyviä kursseja voitaisiin verkoston voimin kehittää. Keskustelu eteni vilkkaasti ja oli hauska huomata, miten monipuolinen ja asiantunteva verkosto meillä on koossa.

Hankkeen tavoitteina on tunnistaa opetuksen katvealueet ja biodiversiteettiasioiden osaamistarpeet sekä kehittää kurssitarjontaa ja muodostaa opetusyhteistyön toimintamalli. Jo aiemmin tunnistettujen katvealueiden ja osaamistarpeiden pohjalta suunnittelupäivässä paneuduttiin kehitettävien kurssien valintaan sekä suunnitteluyhteistyön käynnistämiseen.

Päivän aikana keskusteltiin osaamistarpeista ja näihin vastaavista kurssiteemoista aiheryhmittäin. Tavoitteena on, että kursseja kehitetään yhdistelemällä, digitalisoimalla ja kenttäkurssiyhteistyötä tekemällä sekä kehittämällä muuta opettajia motivoivaa ja opiskelijoiden opintomahdollisuuksia parantavaa toimintaa. Osassa teemoista tämä tarkoittaa uuden kurssin tekemistä, osa olemassa olevista kursseista soveltuu lähes suoraan jaettavaksi verkoston käyttöön ja osaa kehitetään yhteistyössä sisältöjen ja/tai menetelmien pohjalta. Etenkin peruskurssien osalta pyritään jakamaan ideoita, materiaaleja ja kokemuksia kurssien opettamisen tueksi ja kurssien yhteisessä kehittämisessä keskitytään maisteritason kursseihin.

Kurssien kehittämisessä opettajien asiantuntemus ja kiinnostus ovat keskiössä

Kehitettäviksi kurssiteemoiksi sovittiin tässä vaiheessa DNA-viivakoodaus, sammal-, sieni- ja jäkälälajien lajintuntemus, lintujen lajintuntemus, suoluontotyyppien tuntemus ja ekologia sekä biodiversiteettipolitiikka. Lisäksi käynnissä on ahkeraa suunnittelua myös useisiin muihin teemoihin, kuten vesieliöihin, trooppiseen ekologiaan, talviekologiaan sekä biodiversiteetin talousnäkökulmiin liittyen. Tällä hetkellä suunniteltujen kurssien lisäksi lista tulee siis laajenemaan hankkeen edetessä. Kehitettäviksi valitut kurssiteemat käsittelevät laajasti biodiversiteetin eri tasoja ja yleisenä tarkoituksena on yhteyksien hahmottaminen geneettisten tutkimusmenetelmien, lajintuntemuksen, elinympäristöjen ekologian sekä ihmistoiminnan välillä.

Päivän aikana juteltiin myös uhanalaisuuteen liittyvän kokonaan uuden kurssikokonaisuuden sekä Climate Universityn kanssa yhteistyössä rakennettavan biodiversiteettikurssin työstämisestä. Näiden kurssien tarkoituksena on lisätä biodiversiteettiosaamista yhteiskunnassa ja johdatella ymmärtämään biodiversiteettikriisin syitä ja ratkaisuja sekä pohtimaan uhanalaisuustiedon merkitystä ja soveltamista.

Hanketyö etenee kurssien sisältöjen ja menetelmien aiheryhmittäisen suunnittelun parissa ja tarkoituksena on, että jokainen opettaja pystyy tarjoamaan asiantuntemustaan verkoston käyttöön. Kursseilla sovelletaan vaihtelevasti niin digioppimisen pedagogisia menetelmiä kuin kenttäopetustakin opettajien näkemysten mukaisesti.

Hienoa, että meillä on mukana näin laaja joukko eri alojen asiantuntijoita. Ja mukaanhan pääsee vieläkin!

PS. Kenttäopetuksen kehittämiseen paneudumme marraskuun puolivälissä Kenttäasemapäivillä Seilissä, kuulumisia tulossa reissun jälkeen.

Innokkain monimuotoisuusterveisin Elli

Kuvat: Manfred Steger/ Pixabay

Vinkkejä verkko-opetukseen (10/2021)

Verkkokurssit tuovat sekä uniikkeja etuja että haasteita opetukseen, kuten moni opettaja ja opiskelija on korona-aikana saanut huomata. Verkko-opetusta on hyvä lähestyä hieman erilaisesta näkökulmasta kuin perinteistä luentomaista lähiopetusta. Se voi aluksi tuntua vieraalta, mutta jos pitää muutaman vinkin mielessä, pääsee jo hyvin pitkälle.

Verkkokurssien yksi suurimmista haasteista on oppijan mielenkiinnon ylläpitäminen ja sitouttaminen kurssiin. Verkossa mielenkiinto voi herpaantua herkemmin ja kurssi jäädä taka-alalle. On siis erityisen tärkeää pitää kurssin ydinaines tiiviissä ja pienissä paketeissa, jotta oppiminen on mielekästä. Kurssin teemojen jakaminen esimerkiksi moduuleiksi on oiva tapa jäsennellä kurssia. Koska keskittymiskyky on koetuksella, on pienten opetushetkien väleihin hyvä asettaa esimerkiksi erilasia tehtäviä tai kiinnostavia videoita.

Lähiopetukseen verrattuna aktivointi ja vuorovaikutus voivat jäädä verkkokursseilla vähäisiksi. On siis tärkeä pohtia, miten vuorovaikutusta ja aktivointia voitaisiin lisätä. Interaktiivisuus voi parhaassa tapauksessa tehdä oppimisesta helppoa ja innostavaa, mikä puolestaan lisää sitoutumista kurssiin. Aktivointia voidaan lisätä esimerkiksi erilaisilla tehtävillä. Lyhyet monivalinnat tai mielipidekysymykset kannustavat ajatteluun ja ovat myös opettajan osalta helppoja. Toisaalta on hyvä muistaa, että pelkät monivalintakysymykset eivät kannusta aiheen syvälliseen ymmärtämiseen. Erilaisia tehtäviä on siis hyvä hyödyntää monipuolisesti. Moduulien väliin voidaan asettaa esimerkiksi välikokeita, joiden läpäisemistä vaaditaan, jotta kurssilla voi edetä. Samalla välikokeet antavat myös erittäin tärkeää palautetta aiheen osaamisesta sekä opettajalle että opiskelijalle.

Vuorovaikutusta voi lisätä erilaisilla keskustelupalstoilla ja foorumeilla. Kurssiin liittyvät tehtävät voidaan rakentaa foorumien varaan niin, että oma vastaus kirjataan foorumitekstiksi, jota muut opiskelijat sitten pääsevät kommentoimaan. Tämä voi lisätä kurssille osallistuvien oppijoiden välistä vuorovaikutusta ja pohdiskelua. On myös tärkeää, että opettaja osallistuu vuorovaikutuksen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi keräämällä yhteen opiskelijoiden kysymyksiä ja vastaamalla niihin esimerkiksi videomuodossa, sekä osallistumalla foorumikeskusteluihin. Opettajalta saatu rakentava palaute on tehokas keino edistää oppimista ja kurssiin sitoutumista.

Yleensä verkkokursseilla käytetään paljon videoita, joten myös niiden suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa. Verkkokursseilla voidaan käyttää jo olemassa olevia nauhoitteita omasta opetuksesta, mutta myös lyhyempien ja varta vasten verkkokurssia varten tehtyjä videoita kannattaa hyödyntää.  Lyhyet, noin 5 minuutin, videot ovat tehokkaita, kun paneudutaan yhteen tiettyyn aiheeseen. Hyviä videopätkiä voidaan hyödyntää eri yhteyksissä ja useampana lukuvuonna.

Videoita voidaan hyödyntää myös muuten kuin luentomaisessa opetuksessa. Voidaan esimerkiksi videoida kahden asiantuntijan keskustelua tietystä aiheesta tai tehdä video metsässä tai laboratoriossa. Videoilla voidaan hyvin demota erilaisten menetelmien käyttöä tai esimerkiksi harjoitella lajintuntemusta tai metsätyyppien määrittelemistä. Kannattaa myös tutkia mahdollisuutta käyttää jo valmiita videoita ulkopuolisilta tahoilta. Näissä tapauksissa tekijänoikeusasiat ja käyttöoikeudet on otettava huomioon.

Tiivistä ydinaines, jaa aiheet moduuleiksi, aktivoi, muista vuorovaikutus, sitouta oppimaan, muista antaa palautetta

Lähteet: Huhtanen. A. 2019. Verkko-oppimisen muotoilukirja. Aalto yliopisto, FITech.

Kirjoittaja: Iida-Sofia Holma, biodiversiteettikoulutusverkoston projektitutkija, Turun yliopisto

Yhteistyöverkoston rakentamista ja kurssikartoitusta (9/2021)

Hienoa, että olet löytänyt tänne. Aivan upouusille nettisivuillemme ja blogiarkistoomme! Nettisivut täydentyvät hankkeen edetessä.

Yliopistojen verkostomaisen yhteistyön kehittäminen biodiversiteettikoulutuksen tiimoilta on käynnistynyt.

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi hankkeellemme tuen ja pääsimmekin aloittamaan hanketyön kevään 2021 aikana. Kyseessä on Itä-Suomen, Helsingin, Jyväskylän, Turun ja Oulun yliopistojen yhteinen hanke, joka pyrkii vastaamaan monimuotoisuuskysymyksiin koulutuksen keinoin.

Iloksemme hanke on otettu vastaan kiinnostuksella. Hankkeen alkutoimiin on kuulunut hallinnollisia asioita aina puitesopimuksista johtoryhmän kokoamiseen ja budjetointiin. Keskeisessä osassa ovat olleet hankkeen esittely ja suunnitteluryhmän kokoaminen. Ja olemmekin saaneet mukaan laajan joukon asiantuntijoita kaikista viidestä yliopistosta. Mukana on biodiversiteettiasioiden substanssiosaamista ja vahvaa pedagogista näkemystä, mikä mahdollistaa monitieteisen ja tutkimusperustaisen opintojen kehittämisen suunnittelun. Lisäksi olemme perustaneet hankkeelle nämä nettisivut ja tehneet yhteistyötä muiden koulutusverkostohankkeiden kanssa. Koulutusyhteistyö on nyt hyvin ajankohtaista muillakin aloilla.

Hanke on siis saatu potkaistua käyntiin ja nyt syksyn myötä vauhtimme vain kiihtyy! Luvassa on monimuotoisuusaiheisten kurssien kartoituksen jatkamista, osaamistarpeiden tunnistamista ja monien käytännön kysymysten pohdintaa aina ristiinopiskelun periaatteista opintopisteisiin ja kurssien tasoista vastuunjakoihin. Tältä pohjalta saadaan syksyn aikana valittua ne kurssit, joita lähdetään kehittämään biodiversiteettikoulutusverkoston voimin.

Verkoston toimivuuden edellytyksenä näemme tiiviin yhteistyön ja keskustelun, yhteisen päämäärän sekä selkeät tavoitteet ja suunnitelmat. Asiantuntijuuden kokoaminen porukalla edistää sekä asiasisältöjen kehittämistä että verkoston keskinäistä kommunikaatiota.

Ps. Jatkamme BioPeda-hankkeessa tehtyä työtä maasto-opetuksen kehittämiseksi.

Monimuotoista syksyä!

Seuraathan meitä myös Twitterin puolella.

Elli Hämynen, koordinaattori

Biopeda-hankkeen blogi (2017): Yliopisto-opettajat rakentamassa maasto-opetuksen valtakunnallista yhteistyötä

Yliopistojen biologian kenttäkurssien opettajat kokoontuivat Konneveden tutkimusasemalle Biopeda-hankkeen kolmepäiväiseen seminaariin. Koneen säätiön rahoittaman hankkeen keskeinen tavoite on eri yliopistojen ja tutkimusasemien välisen yhteistyön kehittäminen maasto-opetuksessa.

Yliopistot vastaavat antamansa koulutuksen ja tutkintojen laadusta. Esimerkiksi Suomen yliopistot UNIFI ry on kannattanut korkeakoulujen nykyistä laajempaa opetusyhteistyötä. Tarkoituksena on parantaa ja tehostaa opetusresurssien yhteiskäyttöä, joustavoittaa opintopolkuja ja tuoda opetustarjontaa entistä sujuvammin opiskelijoiden käyttöön. Maasto-opettajien hanke ideoi näiden tavoitteiden saavuttamista.

– Hankkeen avulla edistetään opiskelijoiden laadukasta ja ripeää opiskelua parantamalla valmiiden, kattavien, työelämärelevanttien kurssisisältöjen saatavuutta, kertoo hankkeen johtaja Teemu Tahvanainen Itä-Suomen yliopistosta.

Yliopisto-opettajat näkevät kenttäopetusyhteistyön syventämisen ennen kaikkea mahdollisuutena koulutuksen laadun parantamiseen, palvellen koko akateemisen yhteisön yhteisiä tavoitteita. Maasto-opetusta vahvistetaan sitä tukevien digitaalisten aineistojen ja laitteistojen käytöllä. Yhteistyö nopeuttaa ja tehostaa uuden teknologian omaksumista ja käyttöönottoa.

– Jo ensi kesän kenttäkursseilla aiomme kerätä eri puolilla Suomea kurssiaineistoja yhteiseen datapankkiin, joka päivittyy välittömästi älylaitteilta verkkoon kaikkien yhteiskäyttöön, kertoo Tahvanainen.

Suomessa on maantieteellisesti kattava yliopistojen kenttäasemien verkosto, jonka vahvuuksia täytyy hyödyntää maasto-opetuksessa nykyistä paremmin. Erilaisiin luonnonympäristöihin sijoittuvat kenttäasemat mahdollistavat tutkimukseen perustuvan opetuksen liittyen esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Maasto-opetuksen kehittämisen ideointi jatkuu Biopeda-hankkeessa ja tuloksia esitellään syksyllä seminaarissa, johon kutsutaan työelämän sidosryhmiä ja yliopistojen hallintoa.

Teemu Tahvanainen, Dosentti, yliopistonlehtori, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopist , teemu.tahvanainen@uef.fi