Loppuvuoden kuulumisia (12/2022)

Kaksivuotinen Opetus- ja Kulttuuriministeriön rahoittama hanke biodiversiteettikoulutuksen yhteistyön käynnistämiseksi lähenee loppuaan, mutta Biodiversiteettikoulutusverkosto jatkaa toimintaansa. Tässä kuulumisia syksyltä.

Biodiversity.now houkutellut runsaasti opiskelijoita

Biodiversity.now-kurssi on avattu verkoston laajan yhteistyön tuloksena. Kurssi on jo syksyn aikana herättänyt reilusti kiinnostusta ja houkutellut kurssialustoille noin 200 kiinnostunutta oppijaa ja opettajaa. Lue lisää kurssista täältä.

Syksyn ensimmäinen toteutus on syksyn aikana pidetty Helsingin yliopistossa, ja kurssi on saanut positiivista palautetta sekä ideoita jatkokehittämiseen. Olemme syksyn toteutuksen aikana myös parannelleet ja muokanneet kurssia saatujen kommenttien ja kokemusten pohjalta niin, että se on nyt entistä helppokäyttöisempi ja motivoivampi sekä opiskelijalle että opettajalle.

Keväällä kurssi käynnistyy Itä-Suomen yliopiston toimesta ja se on opiskeltavissa myös avoimen yliopiston kautta ilmaiseksi. Katso lisää tietoa täältä.

Kurssi kuuluu jatkossakin sekä Climate Universityn kurssitarjontaan että osaksi Una Europan Micro-Credentials -kokonaisuutta. Lisäksi keväällä kurssille on odotettavissa kansainvälisiä opiskelijoita myös YUFE-verkoston ja muiden kansainvälisten yhteistyökuvioiden kautta.

Olemme jatkaneet Biodiversity.now -kurssin projektiosan kehittämistä. B-osasta on tulossa kolmen opintopisteen laajuinen projektiotyökurssi, jossa vastuuopettaja voi valita kehitetyistä vaihtoehdoista parhaat ja ryhmälle sopivimmat projektit. Lisäksi kurssilla on mahdollista järjestää ryhmäkeskusteluja jo valmiiksi mietityistä aiheista. Kaikki valmiiksi suunnitellut projektityöideat liittyvät ajankohtaisiin biodiversiteettiteemoihin ja lisäävät monitieteistä ymmärrystä vahvistavat biodiversiteettikysymyksiin liittyviä ongelmanratkaisu- ja vuorovaikutustaitoja. Projektikurssi on opiskeltavissa syksyllä 2023.

Kääpäkurssi maasto-opetusyhteistyön pilottina

Kuvat: Panu Halme

Syksyllä pilotoitiin kenttäkurssiyhteistyötä ja järjestettiin Kääpäkurssi (ECOS1097 Syventävä lajintuntemus: käävät), jonka opettajana toimi Panu Halme. Kurssi toteutettiin viikon mittaisena kenttäkurssina Salamajärven kansallispuistossa.

Keräsimme kenttäkurssilaisilta palautetta sekä kurssista että ristiinopiskelusta. Palaute oli suurelta osin hyvin positiivista, ja kurssia pidettiin hyvänä ja tarpeellisena. Kenttäkurssit nähdään erittäin tärkeinä kenttäbiologien osaamisen kehittymistä ajatellen. Myös mahdollisuus ristiinopiskeluun sai positiivisia kommentteja ja toiveita siitä, että Biodiversiteettikoulutusverkosto jatkaa kehittymistään ja laajentaa opintotarjontaa. Opiskelijoiden toiveena on päästä tutustumaan toisten yliopistojen opetukseen ja ihmisiin jatkossakin.

Vaihtoehdot yhteistyöhön voivat olla eri kenttäkursseilla hyvinkin erilaisia, mutta yhteistyömahdollisuuksien ilmaantuessa uskomme, että niihin kannattaa tarttua. Esimerkiksi tällaisten erikoistumista tukevien kenttäkurssien avaaminen verkostolle voi osoittautua erittäin positiiviseksi kokemukseksi sekä opettajalle että opiskelijoille.

Hanke loppuu, verkosto jatkaa

Vaikka nykyinen hanke päättyy, verkoston opintotarjonta ja ristiinopiskelumahdollisuus jatkuu sekä kevätlukukaudella että seuraavanakin lukuvuonna. Opintotarjonta vaihtelee vuosittain, ja uusia kursseja on suunnitteilla esimerkiksi sienien syventävään lajintuntemukseen ja trooppisiin hyötykasveihin liittyen. Lisäksi Biodiversiteetti nyt -hankkeessa jatketaan biodiversiteettikoulutuksen kehittämistä jatkuvan oppimisen tarpeisiin. Lue lisää hankkeesta.

Verkostossa tehtyä uutta oppimateriaalia on koottu Avointen oppimateriaalien kirjastoon, jossa se on vapaasti kaikkien saatavilla ja hyödynnettävissä opetuksessa. Verkoston täydentyvään kokoelmaan pääsee tutustumaan täällä.

Verkoston nettisivuja päivitetään, jotta pääsemme aloittamaan seuraavan vuoden uudelta raikkaalta pohjalta. Lisäksi biodiversiteettikoulutusverkosto on saanut uuden hienon logon, jonka joku teistä on voinutkin jo huomata esimerkiksi Twitteristä.

Juuri päättynyt Montrealin luontokokous luo uskoa luontokadon pysäyttämiseen ja yleiseen tahtotilaan biodiversiteettikriisin ratkaisemisessa. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan yhteistyötä ja korkeatasoista koulutusta jatkossakin.

Aiempia blogikirjoituksia syksyn ja talven tapahtumista

Ps. huomasithan podcastin virtuaalioppimisympäristöjen työstämisestä biodiversiteettiopetuksen tarpeisiin? Podcastin pääsee kuuntelemaan täällä!

Haluamme toivottaa hyvää joulunaikaa ja monimuotoista uutta vuotta koko hankkeen johtoryhmän puolesta!

Joulunalusterveisin Iida-Sofia Holma ja Elli Hämynen

Biodiversiteettikoulutusverkosto kokoontui Konneveden tutkimusasemalle (11/2022)

Marraskuussa kokoonnuimme Konneveden tutkimusasemalle kuulemaan monitieteisiä puheenvuoroja koulutus- ja biodiversiteettiteemaisista hankkeista ja projekteista, keskustelemaan kokemuksista, ideoista, haasteista biodiversiteettiopetuksen parissa sekä pohtimaan mahdollisuuksia aihealueen kurssien opetusyhteistyön jatkumisessa, vakiinnuttamisessa ja laajentamisessa.

Oli erittäin mukava kokoontua verkoston voimin ja päästä näkemään etäkokouksista tuttuja ihmisiä vaihteeksi ihan kasvotusten. Mukana oli osallistujia eri yliopistoista ja yhteistyöhalukkuus ja kiinnostus biodiversiteettiopetusyhteistyötä kohtaan oli ihailtavan suurta. Keskustelu oli vireää niin biodiversiteettiopetuksen teemoista kuin alan ajankohtaisista tutkimusaiheistakin. Oli mukava, että pääsimme jakamaan kokemuksia, ajatuksia ja tuntemuksia biodiversiteettiteemojen parissa työskentelyyn liittyen, sekä suunnittelemaan yhdessä jatkoa.

Työpajoissa pohdimme muun muassa biodiversiteettiopetusyhteistyön jatkamista ja sitä, mitä uusia kursseja opiskelijoille tarjotaan verkoston kautta jatkossa, sekä millaiselle osaamiselle biodiversiteettiteemoissa on tulevaisuudessa tarvetta. Lisäksi huomiota kiinnitettiin siihen, miten biodiversiteettiosaamista voitaisiin lisätä myös korkeakoulumaailman ulkopuolella.

Kohderyhmien laajentaminen koettiin tärkeäksi ja todettiin, että biodiversiteettiosaamista tarvitaan sekä yleisellä että syventävällä tasolla. Näin ollen myös koulutusta tarvitaan monitieteisesti sekä aihespesifisesti. Vahvoille laji- ja ekologiaosaajille, muun muassa ajankohtaisiin elinympäristöjen ennallistamiskysymyksiin liittyen, tulee olemaan tarvetta, ja verkoston yhteisenä toiveena onkin, että opinnot tukevat työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen oppimista. Maasto-opetuksella on tässä erityisen tärkeä tehtävä. Maasto-opetuksen tueksi voidaan rakentaa erilaisia virtuaalisia oppimisympäristöjä, jotka valmistavat teoriaopetuksen saaneita opiskelijoita maastokursseille.

Yhteistyön laajentamista ja biodiversiteettiosaamisen vahvistamista myös yleisellä tasolla ja monitieteisesti pidettiin tärkeänä. Luonto- ja ympäristöasioiden osaamisen nähdään olevan tulevaisuudessa entistä tärkeämpää eri alojen yritysten toiminnassa. Koulutuksen näkökulmasta tämä tarkoittaa biodiversiteettiteemojen läpileikkaavuutta eri aloilla sekä tarvetta opiskelijoiden monipuolisiin opinto- ja urapolkuihin sekä niiden ohjaukseen. Biodiversiteettiopetuksen kehittämisessä onkin tärkeää huomioida erilaiset kohderyhmät ja räätälöidä biodiversiteettiosaamista eri alojen oppisisältöjä tukevaksi.

Myöskään kansainvälistä yhteistyötä ja markkinointia ei tule unohtaa, sillä toimivilla kursseilla on kysyntää myös kansainvälisesti ja näin voidaan vahvistaa Suomen roolia luontokadon hillitsemisessä ja vihreässä siirtymässä. Markkinoinnin ja tiedotuksen näkökulmasta on tärkeää muistaa, että uusia kohderyhmiä voidaan tavoittaa uusien kanavien kautta.

Konneveden tutkimusasema sijaitsee Konneveden rannalla.

Lähdemme suunnittelemaan verkoston toiminnan jatkuvuutta tapaamisessa saatujen ideoiden pohjalta, ja toivomme, että verkoston toimintaan saadaan jatkossa lisäresursseja. Tapahtuman ja hanketyön pohjalta muodostetaan Biodiversiteettikoulutusverkoston ristiinopiskelun toimintamalli ja jatketaan verkoston kurssien ristiinopiskelumahdollisuuksien laajentamista. Toivottavasti jatkossa voidaan myös järjestää uusia tapaamisia verkoston väelle ja jatkaa verkostoitumista.

Kaksivuotinen Opetus- ja kulttuuriministeriön hanke biodiversiteettikoulutuksen opetusyhteistyön alkaa olla loppusuoralla, mutta työ biodiversiteettiopetuksen parissa jatkuu. Hankkeen päätöskuulumisia sitten joulukuussa!

Biodiversiteettiterveisin Elli, Emma ja Iida-Sofia

Biodiversity.now-kurssin esittelyä Climate Universityn vuositapaamisessa (11/2022)

Climate University -verkoston vuositapaaminen järjestettiin Tampereella 2.-3.11.2022 ja Biodiversiteettikoulutusverkosto kävi paikan päällä esittelemässä Biodiversity.now -kurssia. Tapahtumassa oli mukana joitain kymmeniä osallistujia Climate University -verkoston suomalaisista korkeakouluista. Tapahtuman tunnelma oli lämmin ja oli hienoa päästä tapaamaan kasvokkain kestävyysasioista kiinnostuneiden opettajien ja tutkijoiden kanssa.

Tapahtumassa kuultiin viimeisimpiä uutisia ja kehityssuuntia Climate University -verkostossa. Koska Biodiversity.now on täysin uusi kurssi, yliopistonlehtori Irina Herzon sai kunnian esitellä kurssia verkostolle. Kurssi sai lämpimän vastaanoton osallistujilta. On hienoa, että vuosi sitten järjestetyssä edellisessä tapaamisessa esitelty suunnitelma biodiversiteettikurssista on nyt saatu vietyä loppuun, ja kurssi on tällä hetkellä käynnissä, Helsingin yliopiston tarjoamana. Biodiversiteetti ja sen katoamisesta johtuva kriisi on jäänyt yhteiskunnallisessa keskustelussa aikaisemmin taka-alalle, joten koettiin erittäin hyväksi asiaksi, että siihen pääsee nyt keskittymään kokonaisen verkkokurssin (ja tulevaisuudessa myös projektikurssin) verran.

Pääsimme myös esittelemään aivan uutta posteria tapaamiseen osallistujille.

Lisäksi pääsimme vetämään työpajaa Biodiversity.now -kurssin B-osasta eli projektikurssiosuudesta. Työpajaan osallistuneiden henkilöiden erilaiset työ- ja koulutustaustat antoivat mahdollisuuden hyvin monipuolisten ajatusten ja ideoiden vaihtoon. Projektikurssin on määrä koostua erinäisistä projektivaihtoehdoista, ja kurssia tarjoava opettaja valitsee, minkä/mitkä projektivaihtoehdot hän oppilailleen tarjoaa. Haluamme projektikurssin toteutuvan monitieteisissä pienryhmissä, joten tarvitsemme ideoita ja kommentteja myös monipuolisesti eri alojen ihmisiltä. Työpaja oli onnistunut ja saimme paljon mielenkiintoisia ideoita kurssin suunnitteluun ja toteutukseen. Työpajan seurauksena syntyi muun muassa uusi projekti-idea, ja keskustelu sekä näkemykset hyvistä ryhmätyökäytänteistä loivat hyvää pohjaa projektikurssin suunnittelulle, jotta kurssista saadaan mahdollisimman toimiva niin opettajalle kuin opiskelijoille.

Myöhemmin iltapäivällä järjestettiin Sanomisen paikka -yleisötilaisuus Tampere-talon aulassa, päivän tilaisuuden nimi oli Katoava luontomme. Tapahtumassa panelistit Kaisa Mustajärvi Tampereen kaupungilta, metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoi, Villivyöhyke ry:n puheenjohtaja Jere Nieminen ja Tampereen luonnontieteellisen museon intendentti Tomi Kumpulainen keskustelivat biodiversiteettikysymyksistä, esimerkiksi koulutuksen roolista biodiversiteettikadon torjunnasta sekä siitä, mitä jokainen voi tehdä biodiversiteetin suojelemiseksi. Tilaisuuden päätteeksi väitöskirjatutkija Samuli Junttila alias Idän Proffa esitti käytyyn keskusteluun liittyvän ja ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeydestä muistuttavan kappaleen. Tapahtuma striimattiin eteenpäin kaikille kiinnostuneille.

Kirjoittanut Sini Bäckström ja Iida-Sofia Holma

Työskentely monitieteissä hankeympäristössä (8/2022)

”Biodiversiteettiin liittyvät näkökulmat ovat mielestäni erityisen kiinnostavia, sillä ne läpäisevät kaikki yhteiskunnan sektorit ja niiden merkitys näkyy kaikessa.”

Kuva: Mikko Hannuksela

Olen työskennellyt hankkeessamme kevään ja kesän opetusavustajana, ja työtehtäväni ovat olleet monipuolisia liittyen erityisesti koulutussuunnitteluun ja pedagogisen osaamisen soveltamiseen. Pian valmistuvana kasvatustieteilijänä minua on jo aiemmin kiinnostanut monitieteisyys ja koen sen yhdeksi suurista mielenkiinnon kohteista myös tässä hankkeessa. Lisäksi olen päässyt oppimaan biologian substanssin parissa, mikä on myös ollut innostavaa, sillä biologia ja erityisesti ekologia olivat lukiossa vahvuuksiani. Biodiversiteettiin liittyvät näkökulmat ovat mielestäni erityisen kiinnostavia, sillä ne läpäisevät kaikki yhteiskunnan sektorit ja niiden merkitys näkyy kaikessa. Luonnon monimuotoisuutta emme voi unohtaa taloudessa, politiikassa tai käytännön arjessamme. Lisäksi hankkeella vastaamme tulevaisuuden osaamistarpeisiin kehittämällä opetusta eri yliopistojen välillä sekä kehittämällä kansainvälistä biodiversiteettiaiheista verkkokurssia.

Kuva: Mikko Hannuksela

Tähän hankkeeseen suurin asiantuntemukseni on ollut pedagoginen osaaminen, jota olenkin pääsyt soveltamaan käytännössä verkkokurssien ja hankkeen opetusmateriaalien parissa. Olen myös pystynyt hyödyntämään luovuuttani ja näkemystäni verkkokursseista ja niiden toimivasta pedagogiikasta. Olen päässyt jättämään oman kädenjälkeni mm. Biodiversity.now-verkkokurssin rakenteeseen ja arviointiin sekä työskennellyt erityisesti pedagogisen suunnittelun ja toteutuksen parissa. Työtehtäviini on sisältynyt lisäksi mm. viestintää, yhteistyön suunnittelua, kokouksia ja opetusvideoihin osallistumista. Projektityöskentely mahdollistaa vapauden ja aikatauluttamisen tehtävien suhteen omien työtehtävien sisällä. Tämä vahvistaa edelleen ajanhallinnan ja priorisoinnin taitoja. Hankkeessa olen päässyt myös mukaan kansainväliseen ympäristöön ja osittaisena työkielenä on ollut englanti. Myös tämän olen kokenut mielenkiintoisena.

Projektityöskentelyssä suuressa verkostossa olen huomannut myös, että esimerkiksi tiedonkulku, sisäinen viestintä, vastuiden jakaminen ja johtamisen näkökulmat korostuvat. Nämä huomiot antavat hyvää oppia jatkoon erilaisissa projekteissa työskentelyyn.

Kuva: Mikko Hannuksela

Aikuiskasvatustieteen tulevaisuuden mahdollisuudet näen esimerkiksi eri alojen rajapinnoilla – tämä on myös yksi syy sille, miksi valitsin aikoinaan aikuiskasvatustieteen pääaineekseni. Uskoin koulutuksen antavan hyvät lähtökohdat työskentelyyn erilaisissa ympäristöissä. Tulevaisuuden työelämässä kaivataan monipuolista osaamista ja laajempaa näkökulmaa opintoalan ja työkokemuksen suhteen – mielestäni tarvitsemme enemmän erilaisten alojen ymmärrystä ja vuoropuhelua kuin vastakkainasettelua eri tieteenalojen tarpeellisuudesta. Olen iloinen, että olen päässyt työskentelemään luonnon monimuotoisuuden parissa monitieteisessä ympäristössä.

Aurinkoista alkusyksyä toivottaen Elina Hannuksela

Suomen luonnon päivän tervehdys (8/2022)

Suomen luonnon päivää juhlitaan elokuun viimeisenä viikonloppuna. Biodiversiteettikoulutusverkoston yliopistoissa Suomen luonto on tiiviisti osana tutkimusta ja koulutusta ympäri vuoden. Verkoston tervehdyksenä kysyimme hanketiimiltä, miksi Suomen luonto on tärkeä itse kullekin ja millaista työtä siihen liittyen tehdään. Näiden nostojen myötä haluamme toivottaa hyvää Suomen luonnon päivää ja kannustaa kaikkia luontoon nauttimaan, ihmettelemään ja oppimaan.

Sammalten ja jäkälien kirjoma maaperämme on paitsi äärimmäisen tärkeä muulle elämälle myös huimaavan kaunis läheltä katsottuna. Maaperän mikrobien tutkimuksessa minua kiehtoo lisäksi se, miten vähän vasta tiedämme niiden paljaalle silmälle näkymättömästä monimuotoisuudesta.

Heli Juottonen

Minulle Suomen luonnossa tärkeintä on sen tarkkailu. Tuttujen (ja myös vieraiden) lajien bongailu on helppo tapa harrastaa luontoa ja oppia siitä lisää. Siihen riittää, kun astuu ulos ovesta ja katsoo ympärilleen.

Iida-Sofia Holma

Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja edistäminen on nyt tärkein tehtäväni. Tutkimustyön lisäksi koulutuksen kehittäminen biodiversiteettiasioiden ymmärtämiseksi ja huomioimiseksi on tärkeää.

Kuva on omasta monimuotoisesta pihametsästäni, jossa on tilaa linnuille, hyönteisille ja kaikille eläville.

Elina Oksanen

Perinnebiotoopit eli luonnonniityt ja -laitumet ovat Suomen monimuotoisimpia ja uhanalaisimpia elinympäristöjä. Niiton ja laidunnuksen loputtua kukkaniityt kasvavat umpeen ja niillä elämään erikoistunut lajisto käy harvinaiseksi.

Kedolla lepatteleva isoapollo on erittäin uhanalainen päiväperhonen, jota esiintyy Suomessa enää paikoittain. Sille parasta apua olisi, jos luonnonystävä tarttuisi viikatteen ja haravan varteen.

Kaisa Raatikainen

Suomen luonnon monimuotoisuus innostaa, yllättää ja sykähdyttää. Koulutuksella on keskeinen tehtävä biodiversiteetin suojelussa ja siihen innostamisessa, ja Biodiversiteettikoulutusverkoston kehittämisessä saan olla mukana turvaamassa Suomen luonnon monimuotoisuutta.

Syksy on ihanaa aikaa nauttia Suomen luonnosta ja sen antimista niin metsissä, niityillä kuin vesilläkin.


Elli Hämynen

Mitä kuuluu Biodiversiteettikoulutusverkostolle? (6/2022)

Maisemia Tiilikkajärven kansallispuistosta kesäkuussa 2022. Kuva: Elli Hämynen

Kesä on tullut ja hanke edennyt. Tässä kuulumisia siitä, missä hankkeessa mennään ja millä miettein suuntaamme kesälaitumille.

Verkoston opetusyhteistyösopimus (tuttavallisemmin ristiinopiskelusopimus) on allekirjoitettu Itä-Suomen, Helsingin, Turun, Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Mukana sopimuksessa on tällä hetkellä osaamista lajintuntemuksesta, eri ekosysteemien ekologiasta, ekologian tutkimusmenetelmistä sekä yleisesti biodiversiteetin tilasta.

Kokonaan uusilla kursseilla paneudutaan trooppisiin kasviheimoihin, uhanalaisuusarviointeihin ja luontokadon syihin, seurauksiin ja ratkaisuihin (lue lisää Biodiversity.now -kurssista aiemmasta blogista). Monimuotoisia suoritustapoja on kehitetty suoteemaisiin kursseihin, kalojen populaatiomallinnukseen sekä trooppisiin kasviheimoihin liittyen.

Kenttäkurssien osalta ensi syksynä pilotoidaan kääpäkurssia, jonka myötä saadaan kokemusta siitä, miten kenttäkurssiyhteistyötä voidaan jatkossa vahvistaa enemmänkin.

Muita ensi lukuvuoden aikana verkoston ristiinopiskeluna opetettavia teemoja ovat lintujen lajintuntemus, luonnonsuojelun perusteet, planetaarinen hyvinvointi, kasvien lajintuntemus, talviekologia, metsäekologia ja metsämaan ekologia.

Suurin osa kursseista on maisteritason kursseja, jotka luovat biologian, ympäristötieteiden ja maatalous- ja metsätieteiden opiskelijoille mahdollisuuden monipuolistaa omaa opintopolkuaan.

Ja mikä hienointa, kurssit ovat auki kaikkien verkoston yliopistojen opiskelijoille eli hankkeemme tavoite biodiversiteettiosaamisen vahvistamisesta ja laajemmasta opetusyhteistyöstä on ottanut ison askeleen. Eikä tämä jää tähän, vaan nyt allekirjoitetun sopimuksen myötä kurssitarjontaa laajennetaan seuraavaksi lukuvuodeksi. Yhteistyön piiriin lisätään kursseja lukuvuotta 2023-2024 varten jo syksyn 2022 aikana. Lisää keskusteluja ja pohdintaa kuitenkin tarvitaan myös jatkossa, jotta yhteistyötä saadaan laajennettua ja ylläpidettyä.

Verkoston käytännön opetusyhteistyö käynnistyy siis toden teolla syksyllä ja ennen sitä tarkennamme vielä kurssien ilmoittautumiskäytäntöjä sekä suoritusohjeita. Lisäksi syksyllä avattavan Biodiversity.now-kurssin videosisältöjä työstetään ahkerasti Sitralta saamamme lisärahoituksen turvin.

Olemme myös saaneet verkostoon mukaan opiskelijaedustajia eri yliopistoista, ja näin pystymme kehittämään opetusyhteistyön toimintamallia opiskelijoiden näkemysten mukaisesti.

Tarkempia tietoja kurssitarjonnasta tulossa nettisivuille piakkoin!

Ihanan monimuotoista kesää toivottaen Elli

Tiilikkajärven kansallispuiston pitkospuita kesäkuussa 2022. Kuva: Elli Hämynen

Kuulumisia LUMA-päiviltä (6/2022)

Luma-keskus Suomi järjesti 13.6.-14.6. LUMA-päivät 2022 -tapahtuman. Tapahtuma järjestettiin Aalto-yliopistolla ja se kokosi yhteen eri puolelta maailmaa olevia luonnontieteiden ja matematiikan opetuksesta kiinnostuneita vieraita. Tapahtumaan osallistui eri alojen ja koulutustasojen opettajia, tiedekasvattajia, tutkijoita ja asiantuntijoita.

Tapahtuman tarkoituksena oli keskustella tiedekasvatuksesta, motivoitua ja saada uusia ideoita työpajoista, sekä verkostoitua muiden tiedekasvattajien kanssa. Opettajien roolin tärkeydestä tiedekasvatuksessa puhuttiin paljon puheenvuoroissa. Eräässä puheenvuorossa sanottiin, että yhden opettajan vaikutus kestää noin 100 vuotta eli toisin sanoen yhden opettajan tekemä työ jatkaa olemassaoloaan pitkälle tämän aktiivisen uran jälkeenkin. Voidaan siis syystäkin korostaa, kuinka isossa osassa tiedekasvattajat ovat motivoimaan ja houkuttelemaan seuraavia sukupolvia tieteen äärelle. Suomen tiedepääoman kasvattamisen vuoksi tieteisiin innostaminen on tärkeää läpi ihmisen elämän: varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja sen yli. Opettajilla on siis suuri merkitys Suomen tulevaisuuden ja kehityksen kannalta.

Tapahtuma oli myös oiva tapa verkostoitua ja kuulla erilaisista opetusprojekteista ympäri maailmaa. Ideoiden ja kokemusten jakaminen muiden kanssa tuntui hedelmälliseltä tavalta kehittää omaa osaamista ja keksiä uusia lähestymistapoja opetukseen. Oli myös hienoa huomata, kuinka eri alueiden erityispiirteet oli huomioitu opetuksessa. Esimerkiksi maassa, jossa kuivuus on suuri maatalouteen vaikuttava tekijä, oli kehitelty opetusprojekti kastelujärjestelmän rakentamisen ympärille. Toisessa maassa, missä on ongelmia kotitalouksien öljyjätteiden käsittelyssä, kehiteltiin oppilaiden kanssa tapa muuttaa öljy saippuaksi naapurustoihin sijoitettavien automaattien avulla.

Erilaiset työpajat esittelivät uusia tapoja ja menetelmiä opettamiseen. Virtuaalisuus, kuten esimerkiksi virtuaalilabrat ja -vierailut, avaavat paljon ovia oppilaille, jotka eivät normaalisti pääsisi fyysisesti osallistumaan vierailuille. Myös virtuaalinen pelillisyys oli kiinnostavaa. Monen eri aiheen ympärille rakennetut virtuaaliset pakopelit olivat hauska tapa sekä oppia teoriaa että harjoitella ongelmanratkaisukykyjä. Virtuaalisuuden lisäksi ilmiöpohjainen oppiminen, projektioppiminen ja yritysyhteistyö olivat tärkeässä asemassa tapahtumassa ja kuvastavat mielestäni hyvin tiedekasvatuksen tämän hetken trendejä.

Tapahtuma oli kaikin puolin antoisa. Keskustelut ja työpajat virittivät tarkastelemaan sitä, kuinka tärkeää on tiedekasvatus ja kuinka motivoituneita opettajia ja muita toimijoita Suomessa (sekä muualla maailmassa) oikein on. Uusien ajatusten ja menetelmien käyttöönotto onkin varmasti helpompaa, kun niitä on viemässä eteenpäin tieteistä innostuneet opettajat ja kasvattajat ja uudistukset kohtaavat ruohonjuuritason tarpeet ja vaatimukset.

Kirjoittanut Iida-Sofia Holma

BioBlitz Turku 2022 ja #rakkaudestalajirikkauteen (6/2022)

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

BioBlitz on tapahtuma, jonka tavoitteena on kartoittaa kaikki (tai mahdollisimman paljon) eliölajeja rajatulta alueelta tiettynä ajankohtana. 21.-22.5.2022 järjestettiin BioBlitz Turku 2022. BioBlitzeillä on pitkä historia ja niitä on järjestetty ympäri maailmaa jo vuodesta 1996. Turun BioBlitzissä kartoitettiin Turun kampusalueen ja Vanhankaupungin eliölajeja 24 tunnin ajan. Tapahtuman päättyessä lajeja oli löytynyt noin 600. Lajimäärä todennäköisesti tulee vielä kasvamaan tunnistamisen edetessä.

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Eliöiden kartoittamisen lisäksi tapahtumassa oli paljon yleisötoimintaa. Asiantuntijat pitivät pitkin vuorokautta kaikille avoimia yleisöluentoja. Luentojen aiheet vaihtelivat lepakoista aina luonnontieteellisten museoiden merkitykseen. Luennot toimivat hyvänä alustana jakaa tietoa biodiversiteetistä monipuolisesti kaikille kiinnostuneille, ja ne myös raottavat ovea yliopistojen ja tutkimuksen maailmaan. Luennot myös mahdollistavat keskustelun ja vuorovaikutuksen asiantuntijan ja “tavallisen” kansalaisen välillä. Yhteisen kanssakäymisen kautta voidaan madaltaa kynnystä tiedon jakamiseen ja vastaanottamiseen, sekä synnyttää yhteisiä oivalluksia luonnosta.

Luentojen lisäksi tapahtumassa pääsi kokeilemaan eliöiden tutkimiseen liittyviä käytännöntaitoja. Esimerkiksi mikroskoopin käyttöön pääsi tutustumaan vapaasti käytössä olevien mikroskooppien ja punkkinäytteiden avulla, sekä eliöiden kartoittamista pääsi kokeilemaan osallistumalla havaintoretkille asiantuntijoiden opastuksella. Näiden lisäksi tapahtumassa oli tarjolla tiedepajoja lapsille ja nuorille. Tiedepajoissa tutustuttiin mm. happo-emäs-reaktioihin, nestetypen ominaisuuksiin ja maaeliöiden tunnistamiseen. Lapset ja nuoret pääsivät oppimaan erilaisia taitoja ja tietoja tekemällä ja kokeilemalla, oikeassa laboratoriossa. Tällainen tekemällä oppiminen jättää hyvin erilaisen muistijäljen oppijaan kuin esimerkiksi saman tiedon oppiminen vain lukemalla tai kuuntelemalla. Elämyksellinen ilmiöiden ja eliöiden havainnoiminen myös herättää oppijassa kiinnostuksen aiheisiin, jotka ehkä aikaisemmin eivät ole tuntuneet niin kiinnostavilta.

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Tämänkaltainen tapahtuma myös tukee ja ylläpitää jatkuvaa oppimista, jolla tarkoitetaan koko elämänkaaren mittaista ja eri elämänalueille ulottuvaa oppimista. Koska tapahtumassa oli monipuolisesti tekemistä kaikille aina vauvasta vaariin, se tarjosi monta tapaa tutustua biodiversiteettiin ja sen tutkimiseen. Biodiversiteettitiedon ja “tavallisen tallaajan” välisen kuilun kaventaminen onkin erityisen tärkeää, jos haluamme onnistua yliopistojen tehtävässä olla vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Kun tavoitteenamme on saada aikaan yhteiskunnallinen muutos kohti biodiversiteettiystävällisempää maailmaa, on perinteisen virallisen eli formaalin opetuksen tueksi ja rinnalle saatava lisää epävirallista eli non-formaalia opetusta.

Eräs tapahtuman hashtageista tiivisti tapahtuman luonteen hyvin: #rakkaudestalajirikkauteen

Kuvaaja: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Kirjoittanut Iida-Sofia Holma

Kestävän kehityksen moninaisuus (5/2022)

Terveiset Kestävän kehityksen päiviltä Aalto-yliopistosta!

Roihuvuoren kirsikkapuut olivat kauneimmillaan.

Päivien aikana kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja kestävyyden määrittelyyn ja käsitteellistämiseen liittyen ja pohdittiin kestävyyttä monitieteisesti eri näkökulmista. Näkökulmia oli filosofisesta pohdinnasta alkuperäiskansoihin, ruokatuotannosta terveysvaikutuksiin ja tiedeyhteisöjen toiminnasta koulutuksen kehittämiseen. Kaikille oli yhteistä pyrkimys kokonaisvaltaiseen kestävään toimintaan ja ajatteluun.

Keskeisimpänä mieleen jääneitä ajatuksia:

  • Kestävyyttä tulee edistää eri sektoreilla yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa eri toimijoiden kanssa
  • Kestävien kulutusvalintojen lisäksi tarvitaan kulutuksen vähentämistä
  • Tutkimus on elinehto kestävien valintojen löytämiselle ja tutkimustietoa tarvitaan niin päätöksenteossa kuin yleisessä keskustelussakin.
  • Opettajilla on valtava rooli lasten ja nuorten kasvattamisessa ympäristötietoisuuteen.

Kestävyyden tulisi ulottua yhteiskunnan eri sektoreille.

Pohdintoja ja kysymyksiä pohdintaan:

  • Puhutaanko luontopohjaisista ratkaisuista vai biodiversiteettipohjaisista ratkaisuista?
  • Miten varmistetaan, että ammattiin opiskeleva saa tarpeeksi tietoa kestävyyden reunaehdoista oman ammattiosaamisensa tueksi?
  • Miten tuetaan kestävien arvojen vahvistumista yhteiskunnassa?

Kestävyysterveisin Elli ja Elina